IRC-Galleria

tieto lisää tuskaa,
mutta niin myös epätietoisuus.
kun tietää että jokin on vikana, mutta ei tiedä mikä.
ja miten pahasti tai saako sen korjattua.
vaihtoehdot vilisee päässä, mitään ajatusta ei saa loppuun,
tuntuu kuin kaikki valuisi sormien välistä.
se tunne valvottaa ja se saa itkun tulemaan ihan koska vaan.

ja juuri nyt kun mulla on henkisesti vaikeinta mitä tähän asti
ikinä on ollut, mä olen eniten yksin. nytkin. yksin.
kahdelle pystyin kertoa, sen vähän mitä itsekin tiedän.
eikä se helpottanut kuin hiukan.
joka toinen minuutti se pyöri mun päässä, katkoo ajatukset ja puheen.
kun katson ystäviä, mietin vain miten kertoisin heille.
tai sitä että MITÄ minun ehkä pitää kertoa heille tulevaisuudessa.

mun on niin paha olla. kuvotan itseäni.
tunnen syyllisyyttä, enkä ymmärrä mistä.
haluan että mua halataan, mutta samalla haluan työntää kädet pois jotka koskettaa mua.
mä en tiedä miten päin mun pitäs olla.
ainoa asia jonka tiedän on se, että nyt mun pitää vaan odottaa.
mä vihaan odottamista. mutta tällä kertaa on vaan pakko.

toivon parasta
odotan parasta
rukoilen parasta, mutta eniten kuitenkin
pelkään pahinta