IRC-Galleria

"Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!

Seisot äärellä jyrkänteen, älä eteenpäin astu, ota järki käteen.
Mikä eteen kun juttus ei toiminutkaan?
No ainakaan et saa käydä luovuttamaan, luova tauko on paikallaan.
Kautta meditaation saavutetaan, näkemys uusi
uuteen toimintasuunnitelmaan, se vain odottaa toteutumistaan.

Hei, elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
hei, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!



On aika taistella ja aika juosta,
jos pakenemaann joudut niin mitäpä tuosta.
Sido kengännauhat ja vyötäsi nosta,
murheesi suista, nouse häpeän suosta.
Uuteen toivoon, uuteen aamun jo herää.
Uuteen uskoon koko settisi kerää, hio veitsesi terää
kunnes se kiiltää, ja viiltää poikki kahleet jotka sua riistää.

Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!

Väkevä kuin karusiini, lempeä kuin lounatuuli.
Itsepäinen kuin muuli, lennät eteenpäin kuin nuoli.
Älä huoliasi huoli, pidä puoliasi, kukaan ei sitä tee sun puolestasi,
pidä pintasi ja tee selväksi ettet ole mikään nyrkkisäkki,
tökittäväksi tehty sätkynukke, etkä kauppatavara.
Vapauttaan ei voi myydä, ostaa, ei omistaa, ei vaihtaa, varastaa.
Kylvä siemenet, jotain voi kasvaa.

Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!"






Nyt mun on oltava vahva!!

Mä tein päätöksen, jossa kuuntelin tunteita. Tai siis ainahan mä teen päätökset vaan tunteiden mukaan, järjen hiventä niissä näyttää olevan kerta kerralta vähemmän...

Se päätös tuntu oikeelta.... Se oli oikea päätös, syyt vain väärät. Syyt ei ollutkaan sitä mitä sanoin tai sitä mitä luulin. Vasta tänään sen itselle myönsin, samalla kuin ystävälle..

Miksi kuuntelen niin paljon tunteitani? Miksen ikinä voi tunneasioissa myös järkeillä?

Ajattelin kerrankin avautua ja kertoa miltä musta tuntuu. Väärin tein taas.. Sain siipeeni, mutta sain kuitenkin ystävän, ehkä, ehkä sitten joskus mäkin ajattelen sen niin. Nyt se on vaikeaa.

Mistä sen tietää milloin pitää avautua ja milloin ei?
Ei mistään.

Avauduin ja sen seurauksista kärsin nyt. Miten pitkään, se aika näyttää. Se oli vaan asia joka oli pakko sanoa ääneen, että itsekin sen tajuaisi. Ja tajusin. En ikinä voisi tehdä sitä. En. Ikinä.

Mutta mulla on kuitenkin parempi nyt olla. Sain selvitettyä väärinymmärrykset ystävä kanssa <3
Pystyin hetkeksi rauhoittumaan ja kuuntelemaan mitä itse haluan. Tiedän mitä haluan. Tiedän myös etten sitä saa ja sen hyväksyminen ottaa oman aikansa. Mutta olen varma että olo kohta taas tästä vaan edelleen paranee. . . Ainakin toivon niin ja siksi saan voimia jatkaa.

Antakaa ihmisille anteeksi kaikki sellainen, minkä olisit itsekin voinut tehdä.
Älkää tuomitko ihmisiä asioista, joita teette itsekin.
Muistakaa että tässä elämässä tärkeintä on ne muut ihmiset siinä ympärillä.

Rakkaus toiseen ihmiseen, oli se sitten ystävä tai jotain muuta, aiheuttaa usein riitaa. Ei sellaisten ihmisten kanssa riitele, kenestä ei välitä. Miksi vaivautuisi riitelemään jos toinen ei merkitse? Riidat on rakkautta ja sovinnot vahvistaa sitä rakkauden sidettä <3
Kun toisen kanssa riitelee, se harmituksen tai vitutuksen määrä kertoo myös sen rakkauden määrään. Kiukku laantuu ja asiat ei tunnu niin pahalta. Anteeksi pitää antaa ja uusi mahdollisuus, toivoisithan niin myös itsesti kohdalle....

Muistetaan tehdän ihmisille niin, miten haluaisimme heidän tekevän meille <3
Rakastakaa, vain niin tulette myös itse rakastetuiksi!

Sitä rakkautta edelleen odottaen, rakkaudella kuitenkin teihin
Heidi

Mä odotan 11 vkoa rahoja sovitusta päivästä ja kun alan vaatia rahoja niin musta tehdään se kusipää ketä penää velkoja!! hei hoh hoh!!!!

Mun mielestä 11vkoa eräpäivästä on jo aika kohtuuton aika, ja vielä ystävälle!!

Ja tosiaan kaiken kukkuraksi MINÄ olen inhoittava kun penän OMIA rahojani.

Sairasta. Ihmiset tosiaan on sairaita. Hoitakaa ittenne kuntoon mutta
sitä ennen maksakaa velkanne!!!

Älä luota keneenkään, älä ikinä anna tunteen viedä.

Onpas mulla ollu taas helvetin hyviä päiviä---- tai lauantai oli illasta ja yöstä. ja sunnuntaiaamusta
aivan mahtava, loistava, ihana <3

Kunnes sitte alkaa sunnuntaina pikkasen ikävämmät tekstarit. puuf..... Sekin vain siksi ilmeisesti,
että kerroin yhden asia n itsestäni, yhen asian jolta musta tuntuu. Ja samantien se jo käännetää mua vastaan. Siksi juuri mä en ikinä kerro ihmisille MINUSTA, koska tilaisuuden tullen jokainen on käyttänyt jotain sellasta mua vastaan. Taas piti uudestaan sekin asia oppia....

Ja tänä aamuna tulee ihmiseltä/ystävältä sellasta syytöstä että huh huh!!!! Vaikka SINÄ ystäväni ehkä tekisitkin niin, niin minä en todellakaan ikinä! Joten lopeta se syyttely!

Sairasta, elämä on niiin helvetin sairasta. Älä todellakaan luota keneenkään, kadut sitä joskus.

Jonkun viikon tossa kun sattuu ja pistää ja puristaa helvetisti oikean rinnan alta, tuolta jostain sisältä. Ei voi oikeen hengittää syvään, saatika nauraa. Kaikki on vaikeaa, ylös nouseminen, auton ratin kääntäminen jne.

Kunnes sitte odotin siihen että viime torstaina saan sellasen krampin että itkuun purskahdan. Lääkärille soitan ja sisko rakas onneksi tulee just ovesta sisää. syöttää mulle lääkkeet ja parin tunnin päästä pääsen jo vessaan, jee! Ja minäkun kipua kestän (ja ehkä saatan siitä jopa pitää, ken tietää.....) niin odotin sitte sunnuntaille että menen maailman ihanimmalle lääkärille Mehiläiseen <3 (oikeesti maailman ihanin lääkäri on kyl yks toinen lääkäri siel xD) ja se sitte pisti mut Tyksiin ja siellä reissailtiin sinnesuntänne Idakämppisihanaisen kanssa :P ja voitte uskoa ettei sit oo ikin ollu niin hauska reissu Tyksis ikin :D mä sain sieltä hommattuu Idalle Meksikon reissuu varten ihanaa vihreetä liimasidettä <3

Mut siis niiin, sitte kuvausten ja verenpaineen mittausten jälkeen (onneks ne ei ottanu verikoetta koska sitte tää tyttö olis alkanu riehuu ja kunnolla! nääkun siellä kiers käytävällä niit ottaas!! hui hemmede!! jos joku mua neulalle törkkii niin ei ainaka misää käytäväl, herrajumala!! eihä kukaa sen mun kijunnan jälkee enää uskalla pistettäväks mennä :P ) mut nii.... siis sitte menin pistää vähä asioihin vauhtia ja tulihan se dianoosi!

Kuka muistaa viel että olin tän vuoden ekat kaks viikkoa ihan hirveessä kuumeessa flunssassa ja YSKÄSSÄ? no mä muistan et olin ja SILLON mä oon sitte yskiny itseltäni rintalastaan hiusmurtuman sekä reväyttäny hengityslihaksen!!! NIIIH! että ei nyt sit enää tarvii ihmetellä että miksei pysty kunnol hengittä ja nauraa. noh, mut onneks on lääkärit =) ja lääkärit kirjottaa reseptit ja sit niitte kaa saa mennä sellasee kauppaa mist saa vuoronumeron ja sit sillä vuoronumerol saa vaiks mitä sielt kaupast! tai täytyy ne reseptitki olla, mut kaikkee saa et olo helpottuu ja mikäs se hei tässä ollessa xD Ei tunnu missään

Mut oli sit kyl niiiiiiin siisti viikonloppu ETTÄ!!! tai tais se alkaa jo ennen... ja loppuu eilen :P
mut ihanata oli ihanata ihanata ihanata <3 " siis syötiiksme ne jo??!!!!" xD

Ja hei, mikä pahan tappais ;) Kyl mun täytyy aika paha olla..... hmmm.... viel on siis tavoitettavaa, must pitää tulla kaikkeist pahin, muhahahahahaha xD

joo.. ketä ei ymmärtäny mitää nostaa käden ylös nyyyyyyt!....

just, nii aattelinki, eli turhaa luitte xD


rakastan teit silti <3

sere <3 tirri <3 ida <3 sami <3 henkka <3


nii ja kaikkii muitaki tietty <3 mut kaikki ei onneks rakasta mua xD

Se on mun ainoa neuvo kaikille tässä elämässä.
Älä ikinä keneenkään tai mihinkään. Petyt kuitenkin.

Autan ystävääni kun hän apua tarvii. Sovittiin milloin
hän auttaa minua takaisin. Sovitusta mennään jo kolmatta
kuukautta. Sattuu.

Tarvitsin takaisin sitä ystäväni apua, tarvitsen edelleen.
Odotan sitä apua edelleen. En voi ymmärtää. En voi enää
tietää ketä ystäväkseni sanoisin. Haluan vain että kuulet.
Asia on minulle iso, sinulle selkeästi mitätön. Kuten minäkin.

Hjuuh,,,,,,

On melkeen 11k täynnä... uskomatonta!! Ja flunssa vaan jatkuu... siis mitään ei maista eikä haista, aika älytöntä. Kuumeilu loppu sitte kuudentena päivänä, jee! nytte sitte mennään enää vaan nuhan, yskän ja erittäin matalan äänen kanssa xD kera tietenkin hajuttomuuden ja mauottomuuden, höystettynä lukossa olevilla korvilla, jei!

Mut vaik niin paljon pahaakin, niin jotain hyvääkin...
Pitkän odotuksen jälkeen sain vastauksen, ei, se ei ole pahanlaatuinen! Ihanaa!
Silti leikkaus tulossa, milloin, sitä en tiijä, mutta pian kuitenkin....

Ja kouluun pääsin tänään, vaikkakin aika tuskaa siellä oli ne huimat 5 tuntia olla. Tosin, CAD ei olekaan ollenkaan niin hankalaa kuin luulin....ehkä... ja totesin että matematiikkaa voi paljon helpottaa logiikalla ;) ja sitähän mulla on :P heheeee

Mut jooh... Pettymyksiä on myös tullut. Siis muitakin kun niitä lauantaisin lottorivin tarkistuksen jälkeen. En vain ymmärrä miksi ihmiset ovat olevinaan jotain muuta kuin ovat. Tai mikseivät miehet puolusta naisiaan, kun heitä kohdellaan väärin? Onko ne sitten miehiä? Vai onko tää maailma tosissaan mennyt siihen että ihan sama mitä toisesta sanotaan, vaikkei se olis totta. Että ei vaan kiinnosta kun ei ole oma asia. Kummallista.

Mutta ei se mitään, koska mulla on nykysin se ihan sama, haista vittu -asenne. EI oo mun murot, ei kiinnosta ketä sun muroihi kusi. Mennään sitte tällä linjalla. Emääkään jaksa ku et säkään. Tilataan sitte sitä mitä otetaan, kun sitä tulee kuite vaikkei tilaiskaan. Paitsi krapulaa. Sitä en tilaa, viinaa en ota. Ottakaa te! Mulle riittää lasi punkkua sillon tällön. Humalassa me kaikki olemme ääliöitä. Kyllä, sinäkin! EIpähä oo krapulal käyny kylässä ainakaan kolmeen kuukauteen... Voi olla paljon pidempikin aika, ei vaan kato kiinnosta miettiä niin paljon taaksepäin, kun joutuu kahlaa niin suuren määrän paskaa läpitte.....

Jeps , eli sillasta tänään!

jo jonkin aikaa mun puhelin on ollut piippauksella.

eikö ookki typerä avausteksti päiväkirjaan? jep.

mutta mulle riitti. mä en kykene joka suuntaan, mä olen vain ihminen!
ja kaiken lisäksi helvetin huono sellainen. mutta se ei liity tähän asiaan.

mä en jaksa enää olla aina tavoitettavissa, vaan tavoitettavissa vain silloin
kuin itse niin haluan. haluan järjestää itse oman elämäni niinkuin minä
sen haluan elää. haluan jättää enemmän aikaa itselleni ja omille asioilleni.
haluan tehdä just niinku haluan.

sanokaa mua itsekkääksi, jos niin haluatte. jokaisella oikeus omiin haluihin, mutta minä en ole itsekäs. tai ehkä jopa saatan olla tiellä itsekkääseen ajatteluun ja elämään ja helvetin onnellinen siitä. vihdoinkin.
enää en jaksa ottaa aina teitä huomioon, ajatella aina teitä, tehdä asioita teidän parhaaksenne. nyt on tullut aikaa mun elää omaa elämääni. tehdä asioita kun mä haluan tai olla tekemättä. jos ne liittyy vaan muhun.

ja mun ammattini, ehkä vittumaisin kaikista. oma valita, sanotte heti, tiedän!
oma valintani on varmasti myös se koska sitä teen, eikö? ja kenelle ja ennenkaikkea;
millaisella varoitusajalla!! voisitteko joskus ottaa senkin huomioon, omien tarpeidenne keskellä,
että ehkä mullakin on suunnitelmia, omia juttuja ja tekemistä. ehkä mäkin olen
joskus väsynyt ja kaipaan lepoa. aina ei vaan sovi. aina ei vaan pysty.

mä olen yrittänyt auttaa kaikkia, pyrkinyt tekemään hyvää. venyttänyt omat resurssini äärimmilleen ja vetänyt itseni samalla loppuun. enkä ymmärrä miksi? itse olen niin vähän hyvää tältä elämältä saanut, mutta kaiken paskan vastaan ottanut. välillä riehuen, usein itkien. niiden ajatuksien kanssa etten enää jaksa. liika mitä tahansa on liikaa.

varsinkin nyt loppuvuonna, vastoinkäymisiä tulee ja tulee ja tulee... ei loppua näy. vai loppuuko
ne kun vuosi vaihtuu? vai jatkuuko samalla tavalla? en voi tietää, voin vain aavistaa..
onneksi on yksi paikka missä mun on ollut hyvä olla, jotenkin turvallista. siellä ei paina murheet mieltä vaan voin olla iloinen ja hymyillä. ainakin melkeen aina. siellä vaan on hyvä tän pienen tytön olla.. hetken se olo kestää kun sen paikan jättää, mutta aina ne kaikki murheet tulee takaisin..
mun piti olla vuodenvaihde yksin kotona, koska se on parasta niin. uusi vuosi päivänä on mulle
todella vaikea, synkkä ja raskas. uusi vuosi ei ole koskaan tuonut mulle tullessaan sitä parempaa
huomista, mitä niin kovin odotan ja toivon. ehkä en luota tarpeeksi, koska sitä en saa..

tänä vuonna mulla on selkeesti edessä 4 vaihtoehtoa, miten otan uuden vuoden vastaan. 1 niistä ei kyllä oikeastaan ole edes vaihtoehto, koska jos olen kotona, niin olen yksin. kirveelläkään mua ei sais mihinkään sairaisiin bileisiin missä kaikki dokaa ja örveltää, ei ikinä! "jos metsään haluat mennä nyt niin takuulla yllätyt".... eijei, ei sitäkään vaihtoehtoa, ei se ole mun juttu, mutta pitäkää te rakkaat ystävät kivaa <3 mä pääsen uudeksi vuodeksi ihanaan paikkaan ihanien ihmisten kanssa!!! siellä on rauhaa ja riehuntaa, lapsia ja rakkautta. ja varmasti punkkua <3

ja toivon että uudenlainen uudenvuoden vastaanottaminen toisi mulle myös uudenlaisen vuoden.
paremman, iloisemman, terveemmän ja paljon paljon vähemmän kipua ja kyyneliä...


rakastan teitä, mutta mun on pakko opittava rakastamaan itseäni enemmän <3

Heidi


kaikille parempaa ensi vuotta ja pitäkää tämän vuoden hyvät muistot sisällänne aina!

Koulu alkanut! Aika jännää istua taas ja opiskella uusia asioita.
Ja nyt jotain ihan päinvastaista ku ennen. Aika vaikeitakin asioita
on tullut ja tulee lisää, mut mä yritän ainakin parhaani että opin :)

Ja ihanaa, kuulin just että lisää lapsia tulossa mun ystäville, ihanaa <3
Onneksi kaikki muut sentää saa niitä perheitä aikaseen kun multa
se ei vaan näytä onnistuvan, ei sitte millään! Eikä siis sillä että sitä
olis yritetty :D Muuten vaan olen kateudesta niin vihreä että se on
jo hiuksiinki tarttunu :P

Mut enpä nyt jaksa enempää positiivistella, plääh....

Kivaa joulunaikaa kaikille teille ketä sitä vietätte ja siitä nautitte, mutta
muistakaa ettei kaikki vietä eikä siitä nauti, joten kunnioittakaa niitä, kuten
mekin kunnioitamme teitä viettäjiä vastaamalla teidän jouluntoivotuksiin yms....

Mutta älkää odottako multa kortin korttia tai yhtään viestiä, vastaan toki,
mutta mulle joulu on vain päivä muiden joukossa. Piste.

<3 Heidi

Eilen vihdoinkin pääsin Paraisille ystäville kylään.
Siis oikeesti vihdoinkin :D

Harmi että aikaa oli niin vähän, mutta hauskaa oli silti.
On mukavaa kun välillä on niin paljon elämää ja iloa,
lasten naurua ympärillä.
Talo oli ihana!!! Ja tonttikin sen verran mitä sitä ehti pimeältä nähdä. Jonkun tollasen paikan mäki sitte isona halun :)

Kiitos että sain tulla ja olla, tulen pian uudestaan! Kiitos lämpöä tuovasta liekistä, poltin sitä monta tuntia kotiin päästyäni.

Kiitos Janicalle taas maailman ihanimmasta joululahjasta <3

---

>
(kuva on kyllä vähän tökerö, mutta siinä se itsetehty lahja on :) ja
maailman parhaat "pöllityt" himahousutkin siellä vilkahtaa :P )
Niinkuin ennenkin, liikutuin kyyneeliin niin kauniista tekstistä,
jonka aina kirjoitat lahjakorttiin.
Teksti kertoo lahjasta, sen saajasta ja antajasta.
Ja taas niin kauniisti <3
Tässä pieni ote, kun kaikkea ei voi tähän kirjoittaa :
"On mun lahja pieni ja aneeminen,
mutta se kertoo mitä susta ajattelen.
Ei, et ole pieni ja punainen :)
vaan sun sydän on suuri ja lämpöinen!....."
Tämän jälkeen jatkuva teksti sai taas kyyneleet poskille,
olet mulle niin tärkeä ystävä rakas <3

Eilen alko pohdiskelu jo Paraisilla. Katsoin kahta niin ihanaa perhettä, että
tuli se "kateus" miksei mulla ole....
Mihin on hävinneet ne kaikki unelmat ja suunnitelmat perheestä?
Ei mihinkään.... Kokoajan mä niitä mietin, joka päivä muhun sattuu, kun
en ole elämässä mitään saavuttanut mitä piti.

Mäkin haluan perheen, lapsia. Oman talon jossa voin elää rauhassa ja turvallisesti.
Antaa lapsille kaiken sen rakkauden, mitä itse olen saanut lapsesta asti vanhemmilta.
Koska on mun vuoro miettiä mitä käsilaukkuun laitetaan, silloinkun siellä ei ole lasten
vaihtovaatteita, vaippoja ja tuttipulloja?
Koska elämä antaa mulle sen mitä varten mä täällä olen?