IRC-Galleria

... Onko se sitä, että kaikilla mahdollisilla apuvälineillä saat sen pakotettua kulkemaan muodossa, vai että ilman varusteen varustetta se tottelee pienintäkin liikettäsi.




Toki jokaista varustetta voi käyttää väärin ja kipua tuottaen, mutta riippuu aina ratsastajan taidoista, miten varuste vaikuttaa. Hevosella voi olla vaikka rautalankaa suussa, mutta jos ratsastajan ja hevosen suhde on kunnossa ja ratsastaja osaa käyttää apuja höyhenenkevyesti (oikeasti höyhenenkevyesti), voi kuolain olla tuottamatta kipua.

Mutta miksi valita kuolain, jos ilmankin pääsee? Kummanhan hevonen valitsisi, kuolaimen vai kuolaimettomuuden?

Tässä linkki hyvään kirjoitukseen.

http://elainkoulutus.wordpress.com/2010/02/11/kuolaimilla-vai-ilman/


Edit: Hyvä on, kevennys. Kikatuttaa :D

Lähdin lenkille etsimään mäkikuismaa - ja löysin pellollisen sen sisarlajiketta särmäkuismaa. Eiköhän sekin rohtona toimi, siis hyvästi ensi talven masennus! Muutakin löytyi, joten talvinen apteekki alkaa olla kunnossa. Nyt mie selätän nää jatkuvat antibioottikuurit, piste.

Taivaan Ukkokin kävi toivottamassa syntymäpäiväonnea, takoi taivaankantta ja iski vasamia niin, että sähköt katkesivat muutamaksi tunniksi.
Kesän hauskimpia tekemisiä on, kun ukkosella istuu terassilla haistellen sähkön ja sateen tuoksua ja kirjoittaa päiväkirjaan, miten istuu terassilla ja ihailee ukkosta.

Jee. :'D

Loput kuvat on kansiossa. ^^

Ensi viikolla meillä pyörii jaloissa sitten kaksi valkoista karvaista juttua. <3

Ulla Pirttijärvi - In Our Foremothers Arms

Mie vielä etin sitä kissanpentua. Ja pakurikääpää.

Ihana, ihana kesä - ja ihana parempi olo. Nokkos-voikukkamehu on ihme-eliksiiri. Ja on tässä muutamaa muutakin juttua tullut nautittua, ja elinvoimaa riittää taas. ^^

Palasin kotiin, vastassa oli kukkivia tuomipuita.

Ei enää harmita niin paljon.

Ei tää Kokkolasta lähtö niin helppoa olekaan. Hakijan auto posahti, tarttee varasuunnitelman, yhteiskunnan tunnit kuluvat armotta. Loisimiseni uhkaa paljastua.

Enkä tiiä haluanko sittenkään lähteä tästä koulutusohjelmasta. Plöö. Opettajani olivat maansa myyneitä laulukonserttini jälkeen. Muuttolintu. Ehkä liian voimakas nimi resitaalille, mutta niin se on. Lähden pois. Juuri kun löysin ystäviä...

Ei auta. Haluan kotiin etsimään lisää pakurikääpää. Ja kissanpennun.

Pian pois Kokkolasta.

Viikko sitten vielä hihkuin innosta odotellessani lähtöpäivää. Nyt haluaisin vain jäädä ystävien luo kuppaamaan... Täällä tuntuu viimein kodilta.