IRC-Galleria

Hietasen yllä leijuu taianomainen sumu... Töitten jälkeen kiiruhdin rantaan - tiesin, mitä odottaa, se näky on aina yhtä huumaava, pelottavakin. Paksu sumuverho peitti vastarannan, harmaa ja sakea ilma oli paikallaan, vaikka tuulikin rauhallisesti, kuin luonto olisi hiljaa hengittänyt. Siinä se näkyi, haavekuva: ensin valtava musta varjo, joka äkkiä piirtyy ääriviivoiksi. Luunvalkoiset purjeet, valtava, tervattu runko. Se lipuu majesteettisen hitaasti luokseni. "Hyppää kannelle."

Jokin päivä se haavekuva on totuus... Voimakas, pistävä meren tuoksu, loputon horisontti, tiivis miehistö ja minä yksi heistä, etsimässä jotain siitä loputtomasta, autiosta avaruudesta.

Pikkurilli vain vähän alle 45 asteen kulmassa. <3

Auh, mahaan koskee...

Hah, luulin etten enää ikinä koukuttuisi mihinkään tv-sarjaan enää.

Mut Game of Thrones on tainnut ottaa sieluni väkisin. And it feels so goooooood.



<3

D8<

Mieki joku päivä kurkkulaulan makeasti.
Osaan jo ylä-äänet sentäs lalalaaa.

Rumpu on löytänyt uuteen kotiinsa ehjin nahoin. <3

Kapulatarpeet etsitty ja kuivumassa. Mikäs siis sen parempaa tekemistä odotellessa kuin juomasarvien jatkokäsittelyä - teessä jo muutaman kerran lionneet, nyt on hiomisen aika. Aika shottisarvet noista kyllä tulee, kumpaankaan ei mahdu kuin n. 11 cl. MUTTA ne on ekat sarveni ja tunnearvokkaat ja kaikkee. Koolla ei ole väliä. Nii.

Rummussa on ihanan voimakas ääni.