"Mä haluun hautautua tänne,
missä ei tarvitse uskoa kuolemaan.
Mä annan kaikille anteeksi
osoittaakseni tän äärettömyyden,
hyväksyäkseni merkityksettömyyden
loputtomat mitat.
Sun hymy väittää,
että mä oon ainutlaatuinen,
mutta mä kaipaan enää vain unia.
Mä tapan ihmisiä kauniilla tavoilla.
Sut mä pistän vitriiniin,
kunhan kuivut.
Nyt oon vuorannut seinät ja ikkunat
tummalla silkkipaperilla,
josta kuultaa säteitä usvaisiin nurkkiin.
Kukat pöydällä pimeässä,
muistivat lähteä kasvamaan,
mutta ne kuolee yhtä nopeasti
ku sun lupaukset.
Mä en aio enää elää sulle,
mä haluun lentää muuallakin ku unissa."