Ihanaa, lunta!
Vihdoinkin talvi tulee peittämään allensa kesän pettymykset.
No, ei niitä juurikaan omassa elämässä ollut, mutta menkään nyt näin, kutsutaan sitä sitten vaikka huumoriksi.
Ainakin voi avata jälleen verhot ja toivottaa kaamos tervetulleeksi.
Verhothan ovat juuri sitä varten, ettei aurinko paista sisälle.
Saattoi olla myös, että sillä oli jotain tekemistä myös siveyden ja yksityisyyden kanssakin. Kyllä ne naapurien kutsumat poliisit sitten asian selventää.
Ja kyllä, olen valmistumassa lähihoitajaksi, osaamisalana lapset ja nuoret. Viimeinen näyttö puhtaaksi kirjoitettavana ja tulee olemaan aina deadlineen saakka. Ainakin olen saanut siivottua, tiskattua, käytyä kaupassa ja piirreltyä luonnoksia. Tulee vielä ikävä näitä näyttösuunnitelmien tekoa.
Tässä vajaan kahden vuoden koulutuksen aikana olenkin oppinut tekemään huopaeläimiä, sekä olen melkeinpä pistänyt huopaneulalla suoneen useammin, kuin varsinaisesti antamaan lääkkeitä laskimonsisäisesti injektiona.
Mutta kuten tarhatädeillä on tapana ollut sanoa jo ajanlaskun alkuaikoina;
"Antakaa lasten tulla tyköni."