Valvoin viime yön.
Tämä vatsassa vellova jännitys ja pelko ja inho ja kuvotus,
mitä Abadesan vierailua edeltävät hetket tuottavat, pitävät minua hereillä.
Olen kuin pikku tyttö, joka odottaa saavansa kuulla vanhempiensa kuolleen ja joutuvansa orjaksi 45vuotiaalle alkoholisoituneelle maanviljelijälle, kauaksi kaikesta muusta asutuksesta.
Tämä maanviljelijä on istunut lähes koko ikänsä eri rötöksistä.
Maatilan hän sai perinnöksi, stressiin kuolleelta isältään.
Eikä hän tiedä tiloista saati maasta mitään.
Eikä tämäkään viikonloppu tarjoa muuta kuin lohduttomia kuvia kämpästäni,
jossa ns. paras ystäväni vetää kännit.
Kuten on tuon pikku tyttön laita. Samaan taidan minäkin päätyä.
Toinen ei tule enää heräämään uuteen aamuun.
Menin nukkumaan klo7:30.