IRC-Galleria

Yksinäinen ei unta saa

minä kattoon katson

maailma kiertää korkealla
etäällä,

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


En voi ymmärtää
pakoon en pääse

Hän samaa miettii
pakoon ei pääse


Tuuli kuljettaa pakkaslunta
sinisillä pelloilla

heinänkorret palelevat
kuun valossa

hän kattoon katsoo

yksinäinen ei unta saa


Mielessä kaivertaa

järki ja rakkaus

sormet heikosti
kiinni puristuvat

kyynel valuu poskelle


Mitä olisi pitänyt tehdä

ja miksi


Tuuli tuivertaa talojen välissä
lumi pyryttää eteläänkin

Maailmaa yritän koskettaa
se korkealla kiertää

sitä kurkotan,
tavoittelen

mutta kiinni en saa


Suljemme silmämme

samaan aikaan sisällämme

huokaus hento ja pienoinen


"tule, ja pelasta minut"

sinä

missä olet


nyt kaipaan sinua enemmän

nyt tarvitsen sinua enemmän

nyt ikävöin sinua enemmän


tule

ja pelasta minut

Kun kuu kuiskii taivaalla,

et kuule sitä,
katsot sen viileää valoa;

Mutta silloin,
loimuaa hangessa tuli,
joka kullallaan valaisee puut,
ja oksat hopean säteen;

Ne keskenään tanssivat,

valonsäteet,
tulen ja kuun;

Suljet silmäsi,
lämpö sisälläsi;

Tiedät että ystävyys se on,
rakkaus lähimmäisen,
tulta ikuista,

joka ei anna viiman,
sinua kietoa syliinsä,

vaan humisten ja kauniisti,
keltainen hehku,
taivaalla hopeisiin säteisiin yhtyy;

Kuu hymyilee lempeästi,

ja näet: olemme kaikki yhtä,

ja sinua,

oi sinua,
rakastetaan enemmän,

kuin tiedätkään


- sakari mäkelä

Miksi tunnen sen
hengityksesi ihollani

pehmeän, lämpimän

kosketuksesi
sormesi, joka lähestyy minua

ihoa viistäen

se tuntuu hyvältä

ummistan silmäni
kuuntelen

Mutta miksi näen sen

katseesi,
joka täytti kaikkeuteni

en tavoita ajatusta
ne puuttuvat

ovat karanneet

hymyillen hyssytät minulle
ja lähestyt

suljen silmäni

tunnen hymysi sieluni läpi

ja kun huulesi koskettavat omiani

kehoni ei ole tässä

vaan taivaissa

sieluni elää
ui sinussa

Mutta miksi, oi miksi

herään

en saa henkeä

hukun tyhjyyteen ympärilläni

Miksi tunnen sen

koska unelmani siivet
olivat liian isot

tähän todellisuuteen lentämään


- sakari mäkelä

Kun aamulla valon ensi säteet siivilöityvät verhon läpi,
ja menet ikkunan luo;
näet auringon kultaamien syksyn lehtien putoilevan hitaasti.

Vaikka tunnet välillä samaa surua, mitä vielä eilen vihertäneet lehdet tunsivat,
niin kävellessäsi syksyn valossa,
huomaat että maassa makaavien lehtien sieluun on piirtynyt hymy.

Kesä oli kaunista aikaa.

Ja kuin lupauksena,
auringonsäteen pilkahdus pellon laidalta,
kertoo meille, että kesä tulee uudelleen,
ja tulee piirtämään myös meidän sieluumme uuden,
entistä kauniimman hymyn.


- sakari mäkelä

tälläinen syntyi tänään kuunnellessani Katri Ylanderin biisiä.. :) En edelleenkään tiedä kenestä tämä kertoo, eli ihan haaveilua on, mutta toivottavasti joku päivä löytäisin hänet.. :)

---

Sua mä mietin
Hymyillen, jammaillen
Kymmenet, sadat kilometrit välissä
Puita, metsiä, taloja tuulessa hengaa

Öinen tihkusade
Mua hymyilyttää

Kaupunkien kajo pilvisellä taivaalla
Kävelen iltakävelyllä
Taivaisiin katsoen,
tähtiä odottaen

Mutta hymyilen,
sua mietin

Meillä on omat elämät
Mutta molemmat sen tiedämme
Ne haluamme
keskenään jakaa, yhdistää

Toisiamme odotamme
Tiedän, että sä olet siellä, rytmiä tapaillen
Ja sä, että mä olen täällä

Toisiamme odotamme
Samaa biisiä kuunnellen

Molemmat hymyillen


- Sakari Mäkelä

Mäen laidalla


Seisoin yöllä mäen laidalla
katselin kaupunkiin

siellä katuvalot hehkuivat
hiljaisten teiden varsilla

rivitalojen pihoissa
nukkuvissa leikkipuistoissa
ja öisissä autokatoksissa

Jossain kerrostalon ikkunassa
näkyi valoa

joku ripusti yöpaidassa
pyykkiä parvekkeella

Kuu valaisi taivaan
kuuset kuiskivat vierelläni

tunsin kylmän tuulen

Tämä rinne ja humiseva metsä
koin sen rauhan

ja näin nukkuvan kaupungin

Mietin missä hän on,
joku, joka minua jossain odottaa

Yksinäiset valot
tuhansissa ikkunoissa

oletko sinä, rakkaani
jossain niistä

samassa kaipuussa
menossa nukkumaan

näkemään unia
kauniista metsän tähdistä
jotka tuulen mukana tuikkivat

joiden luona odotan
untasi ajatellen


-Sakari Mäkelä

Lintu


Kylmä tuuli puhalsi,
lintu siinä sinnitteli

Lensi maata viistäen,
läpi hiljaisten laaksojen

Puiden välistä suhahtaen,
kattojen yli nousten

Seurasi lapsi maassa,
lentoa yksinäistä sen

Hiutaleet hiljaa laskeutuivat,
taivaasta yhdessä pyörteillen

Tiesi hän sen viestin olevan,
joku on täältä lähdössä

Ja lintu lensi läpi metsien,
laaksoja viistäen

Ja se lensi yli peltojen,
eikä se itkenyt yhtään.


-Sakari Mäkelä

Talvella pakerrettu mainostraileri Järvenpään lukiosta tuli valmiiksi.. saa käydä kurkkimassa :)
http://www.youtube.com/watch?v=Jn1FDOAaUDE

Hämärässä


sellainen vihreä niitty ja metsä, jossa tupa ja sauna
siellä voisi tarpoa tytön kanssa vanamojen keskellä
metsän reunassa
tulla järven rantaan, jossa raikas heinän ja nurmen tuoksu
ja veden raikkaus

sitten voisi illaksi jäädä
tytön kanssa hämärään hirsitupaan
mennä paksun peiton alle
ja kuunnella kun sade ropisee kattoon

olla vain lähekkäin

käperrytään täkin alle
vain yksinäinen tuikku valaisee tuvan pöydällä
märän nurmen tuoksu kantautuu sisään
kun tuuli suhisee oksissa
kurkkaan peiton alta
näen pisaroita valuvan pitkin ikkunaa
yksinäinen kello tikittää hiljaa seinällä

hän näkee metsähaltioista unta vierelläni
maahisista kuusikossa
ja yksinäisistä linnuista
jotka ovat laskeutuneet varvikkoon lepäämään

haave tulevasta metsäretkestä
sienien keräämisestä
tattien poimimisesta
ja kuistilla kaksin seisomisesta
saunan jälkeen
kuun valossa
kun tähdet yksinäisinä ja hiljaa tuikkivat

ja tuulenhenkäyksen mukana
metsä kuiskaa

olet kaunis


-Sakari Mäkelä