Vien sinut mustaan metsään. Metsään, missä mustat ruusut kukkii. Kukkii uhmatakseen maailman kovuutta ja kylmyyttä. Kylmyyttä huokuu maasta routaisesta. Maasta mistä kaikki kauneus on lähtöisin. Mutta kauneutesi sulattaa maankin routaisen. Maan mistä mustat ruusut nousevat. Mutta mustat ruusutkin kalpenevat kauneutesi rinnalla. Sokaisevan kauneuden missä aurinkokin himmenee. Himmenee kuin pimenevä taivas. Pimenevä yöllinen tähtitaivas. Tähtitaivas missä tähdet tuikkivat. Tuikkivat valoa metsään mustaan. Metsään missä alastomat puut kurkottavat taivaisiin. Taivaisiin, johon myös kaksi mustaa ruusua katselevat. Katselevat onnellisena. Onnellisena yhdessä pitkään. Pitkään pimeään yöhön. Yöhön joka verhoutuu kaikkialle.