IRC-Galleria

Joka ilta kun lamppu sammuu, joku hippailee ikkunamme takana. Tonttu se ei ole vaikka sillä hiippalakki onkin. Se tulee savupiipusta sisään mutta joulupukki se ei ole.

Vaan se on...Paha Nukkumatti!

Joku rapistelee öisin nurkissamme. Mutta se ei ole hiiri. Joku kömpii yöllä sänkyjemme alta. Mutta se ei ole mörkö.

Vaan se on.....Paha Nukkumatti!

Se kuumentaa kynttilällä unihiekkaa, ruiskuun laittaa ja suoraan suoneen tuikkaa. Se unihiekkaa polttaa, päälemme sitä heittää ja meidät siihen tukahduttaa.

Paha Nukkumatti! Mene pois ja anna meidän nukkua rauhassa!

Vien sinut mustaan metsään. Metsään, missä mustat ruusut kukkii. Kukkii uhmatakseen maailman kovuutta ja kylmyyttä. Kylmyyttä huokuu maasta routaisesta. Maasta mistä kaikki kauneus on lähtöisin. Mutta kauneutesi sulattaa maankin routaisen. Maan mistä mustat ruusut nousevat. Mutta mustat ruusutkin kalpenevat kauneutesi rinnalla. Sokaisevan kauneuden missä aurinkokin himmenee. Himmenee kuin pimenevä taivas. Pimenevä yöllinen tähtitaivas. Tähtitaivas missä tähdet tuikkivat. Tuikkivat valoa metsään mustaan. Metsään missä alastomat puut kurkottavat taivaisiin. Taivaisiin, johon myös kaksi mustaa ruusua katselevat. Katselevat onnellisena. Onnellisena yhdessä pitkään. Pitkään pimeään yöhön. Yöhön joka verhoutuu kaikkialle.

Kun heräsin tänä aamuna, kävelin ikkunalle. Surullisena tuijotin ikkunasta ulos. Tänään on viimeinen päivä päällä maan. Aurinko nousee ylös unestaan, sen punaiset ensi säteet maailmaa hyväilee. Mitä teemme täällä tänään?

Lähden kävelemään ulkoilmaan. Aurinko paistaa korkealta, sen säteet kaiken tieltään polttaa. Puut ovat kuolleet, eivät linnutkaan laula enää. Kuiva maa pölisee jalkojeni alla, pöly tunkeutuu kaikkialle. Tunnen kuinka kuuma minun on. Mutta vettä virkistävää en mistään enää saa. Joet, järvet, meret, kaikki kuivuneet on, alla auringon armottoman.

Huomenna kaikki on ohi, onhan tänään viimeinen päivä päällä maan. Huomenna kaikki on ohi, maailmamme tuhoutuu.

Tänään on viimein ilta päällä maan. Taivas hehkuu punaisena kuin kuolemaa enteilen. Myrkkypilvet alkavat vyöryä taivaanrannalle. Alkaa satamaan ja tuulemaan. Myrkkysateita pilvet tuo. Sade tuhoaa loput. Loput minkä äiti maasta on jäljellä.

Miksi me teimme sen? Emmekö pystyneet elämään maailmassa tuhoamatta sitä? Olimmeko me ahneita ja itsekkäitä? Raiskasimmeko äiti maan vain ajatellaaksemme itseämme? Miksi me teimme sen? On kysymyksiä joihin ei ole vastauksia.

Selene, the moon goddess. Come to light this gloomy night. Your dim light gives me power. Stars is now right position. Aurora borealis fires in the sky. Selene, rise up and light this mystical night. i praise you, i pray you on my knees.

There is a circle of stones on the ground. i lay down in middle of it. Selene, come to light my naked body. i bath in the dust for you. This is the night of occultism. I praise you Selene.

I wore in black gown. I go to the altar. There is a corpse of Endymion. You gave him to eternal life in eternal sleep. But now, he is dead. i killed him. Because i love you moon goddess. So selene come to light this dark night. You give me a power. i praise you selene. Rise up and give me a dim light.

All heil black autumn! You came and force aside summer. All heil black autumn! You came and force aside light. All heil black autumn! You came and force aside warmth.

Now the grey clouds covers the sun. Cold hard wind rips the leafs away. Naked trees reach out the sky. Their souls are dead. Everything is depressive and grey.

All heil black autumn! You came and force aside summer. All heil black autumn! You came and force aside light. All heil black autumn! You came and force aside warmth.

Cold rain falling the sky. The first snowfall covers the memories of summer. Birds are moving away. I can hear the silence of nature. Everything is quiet and dead.

All heil black autumn! You came and force aside summer. All heil black autumn! You came and force aside light. All heil black autumn! You came and force aside warmth.