Aika on kovasti kummallinen käsite kaiken tämän kaaoksen keskellä, yleensä sitä ei ole toisille vaikka riutuisimme sohvan vankina tuijottaen tyhjyyttä ja kaaosta jota verkkokalvoillemme syydetään.
Jos pysähtyisimme hetkeksi ajattelemaan, huomaisimme sitä kosolti olevan, jaettavaksi toisillemme.
Nykyinen hektinen suoritus yhteiskunta pakottaa jokaisen olemaan jatkuvasti varpaillaan ja samaistamaan sen medotin, tee tee kunnes et enä jaksa.
Ja tähtein loisteessa näin kylän hylätyn kukkulan laella, minne kaikki aikaan kadonneet menneet olivat, josko loputtomassa oravanpyörässä keskellä omaa itseään, keskellä ei mitään vain omat ajatukset seuranaan ja yksinäisyyden verhossa sokkona toisiinsa törmäilivät.