Tunnen itseni jokseenkin voimattomaksi, kuin olisin kytkeytynyt irti lähteestä virtaa luovasta ehjästä.
Kaottinen maailma kohtelee kaltaisiaan kaltoin vailla sääliä.
Varmaan vain kevät väsyminen vaikkakin pitäisi tuntea itsensä energiseksi ja ehyeksi.
katson kerrostumiin ihmisen luomiin petonisiin perkeleisiin joita kodeiksi kutsumme.
Kävelen tiellä päällystetyllä ja kuumalla, vaikka tahtoisin kosteuden nurmen jaloissani tuntea, olen yksin itseni kanssa.
Jaksan aina ihmetellä loputonta ihmislaumaa joka ilman sen kummempaa tarkoitusta säntäilee paikasta toiseen vain ollakseen jossain alusta aloittaakseen.
Mikä on sen tarkoitus, oravanpyörää kierrämme loputtomasti.