Ei vainen vallan eksynyttä hyljättyä perkelettä, sydän kätkettynä panssarissa.
Vallan alla sortunutta pedon katseen murtanutta
kummallista surumieltä, ei tunne näe kaipausta
koskaan katso helpotusta.
Askel suuri
horjuu valta vallattoman.
Laakso täyttyy pimeydestä
olennoista olemattomista, mielen tuotteen sopukoista
kumpuavista saatanoista.
Paimen suuri katsoo laakson kadotusta
surumielen saattamana,
kokee toivon pilkahduksen.
Katso aamun vallan alla, kadotuksen tuli ne pois on pyyhkivä
mielen perkeleet...
(C)