Muistan omista kouluajoista kuinka yhtä luokkalaistamme kiusattiin ja kuinka mielessäni mietin jo silloin miten voisin häntä auttaa. Oli surullista katsoa vierestä kuinka toista nimiteltiin ja vähäteltiin. Monen arkea koulussa tai työssä varjostavat erilaiset kiusaamiskokemukset. Kiusaamiskokemukset voivat jättää syvät haavat itsetuntoon ja mielenterveyteen, jollei niihin puututa ja kiusaamista käsitellä.
Jokainen meistä on ainutlaatuinen ihminen, joka on varustettu erilaisella persoonalla ja itsetunnolla. Kukaan meistä ei voi tietää miltä toisesta tuntuu kiusaaminen ilman, että siitä kysytään. Se mikä toiselle voi olla vain läppää, voi toiselle olla kiusaamista.
Rohkeaa on kertoa muille kiusaamiskokemuksistaan, sillä kiusaamiseen puuttuminen on jokaisen aikuisen velvollisuus. Työpaikalla se on myös esimiehen velvollisuus. Kiusaamiseen on vaikea puuttua jos siitä ei puhuta. Olin juuri työharjoittelussa koulussa terveydenhoitajana. Ilokseni huomasin, että monet nuoret toivat rohkeasti esiin huolensa kiusaajista ja kiusatuista. Näin kiusattuja ja kiusaajia voitiin auttaa.
Kiusattua voi auttaa myös jokainen meistä monilla pienilläkin teoilla. Ystävälliset eleet, kuten hymyileminen, moikkaaminen ja juttelu auttavat kiusattua jaksamaan kouluarjessa tai työpaikalla. Kiusatulle voi myös kertoa ettei hyväksy sitä mitä kiusaajat hänelle tekevät. Ota kiusattu mukaan yhteiseen tekemiseen vaikka kaveriporukalla.
Sinä voit jäädä kiusatun mieleen myönteisenä hymynpilkahduksena koulusta tai työpaikalta. Pidetään yhdessä parempaa huolta toisistamme.
Ohessa hyviä linkkejä:
http://www.mll.fi/nuortennetti/kiusaaminen
https://nuoret.mielenterveystalo.fi/nuoriso/
Terveydenhoitajaopiskelija Heidi