En todellakaan muista enää, millaista on, kun osaa kirjoittaa. Se on rasittava tunne. Kun muistaa sen, että joskus kaikki sujui kuin tuuli. Ajatuksia kiemurteli niin kovaan tahtiin oikeilla sanoilla sanottuna, että piti oikein karsia huonompia pois. Nyt on vain tympeää päiväkirjakieltä. Tyhjää ja ei mitään.
Epäilin ensin, että se johtuu otsikoiden puutteesta. Tai epäilen yhä. Mutta kukaan ei osaa auttaa. Voisiko jostain ostaa äidinkielenopettajien aineotsikkokirjan? Minä oikeasti tarvitsisin sellaisen. Tarinoita ei päässäni ole. Ne syntyvät vasta kipinästä. Ja nyt mielelläni niitä synnyttäisin. Ennen kuin synnytän jotain aivan muuta. Nyt minulla olisi aikaa sanojen ja pilkkujen viilaukseen.
HYVÄT YSTÄVÄNI!!!!
Keksikää minulle hieman henkevähköjä, riipaisevia tai villin perverssejä otsakkeita. Lauseita, joista intoudun ja saan aikaan tarinoita. Lupaan näyttää tarinat sitten teille. Sitten kun ensin saisin edes muutaman sanan!
Uusimmat blogimerkinnät
- Materiaaa! 12.08.
- Ruokahalua ja aurinkoa! 02.06.
- Kulinarismin hetkellinen kuolio. 22.03.
- Malttamatonta 21.03.
- Hirviääää! 12.03.
- Rauha. 21.02.
- [Ei aihetta] 08.02.
- ... 07.02.
- Minuksi. 03.02.
- Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen 02.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (14)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (3)
- ▶ helmikuu 2007 (5)
- ▶ tammikuu 2007 (4)
- ▶ 2006 (22)