Toverit ne vaan pukkaa pienokaisiaan maailmalle ja minä odotan. Olen malttamaton ja odotus saisi jo loppua. Enää puolet jäljellä. Ihan helvetisti minun mielestäni. Ottaen huomioon senkin, että olo on taas ja edelleen aika huono, heikko ja olematon. En meinaa jaksaa, väsyttää, ruoka ei maistu eikä myöskään tunnu imeytyvän siltä vähältä osaltaan, minkä syödyksi saan. En olisi uskonut laihdutuskuuriksi raskausaikaani. Siltä se vain vähän alkaa vaikuttaa. Tai sitä se on ollut ainakin tähän asti.
Tunnelmat ovat köyhän ja heikon tunnelmia :D Ei oikeastaan tee mieli intoilla lapsitouhuja, mutta ei se tavaroiden hankinta niin kovin tervettä olisikaan, kun ei ole niihin varaa. Huomaamattani tulen ekoihmiseksi tässä. Siinäkään tietysti mitään pahaa ole.
Menen jaa teen jotakin itselleni nyt. Ahistaa.