IRC-Galleria

Päivää. Se oli jo monta päivää sitten. Ei töitä, ei rahaa, viinaa kyllä kaapissa ja ruokaa. Ei kai elämä huonosti ole, ehkä. Vähän tympii kokoaikainen kotonaolo. Ajattelin askarrella edes seinille kuvia huvini vuoksi. Löysin vanhoja kuvatoimistojen kirjoja. Niistä sitten kaikenlaista. Olen yhä ihminen, vaikkei siltä tunnu. Ja venäjänkirja vieressäni. Opiskelisin. Aloitan tänään. Ihan itse.

Nyt on krrrr, enkä tahdo näpytellä enempää. Pekonimunakas odottaa nauttijaansa!

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjoita kommentti, jossa on muisto sinusta ja minusta, vaikka emme edes puhuisi usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan sinusta.

Eilen söimme riisiä, kasviksia ja kalapuikkoja. Operaatio pakastimentyhjennys. Askeleita tuli vain noin 8500, joten tänään on kirittävänä parituhatta plus tämän päivän askeleet. Ajattelin tehdä oikein pitkän lenkin. Ja loppupäivän vain lukea. Kohteena Anaïs Nin.

Mukavaa päivää minulle. Pus!

Kestin Stokkaa ja kaupunkia hurjat kaksi tuntia :D Tosin sain mitä tahdoin: termosmukin kahville ja kaksi martinilasia. Kaikki muu oli jotain turhaa. Kotiin tultuani tein alkupalasalaatin katkaravuista ja nautin pienen pullon nicholas feuillantea uudesta lasista, vaikkei se olekaan sampanjalle. Sitten söin pastaa ja olin onnellinen. Nyt kahvittelen kera sitruunakeksien. Nekin aivan taivaallisia ovat. Portviinihyytelöä unohdin kokeilla pastan kanssa. Ensi kerralla sitten. Tai ensi viikon kulinaaritiistaina.

Aamiainen kahvia ja popkornia. Pitäisi tästä liueta ihmisten ilmoille, etten vallan kituunnu kotiin, kun ei kuitenkaan ole täysin kotityyppinen ihminen. Hipheippa ja lähden!

Eilen illalla meni pullo jacobs creek dry rieslingiä. Ja kaikenlaista muuta. Nyt on sen mukainen olo. Peuranjauhelihapastakastike oli kyllä täydellistä. Kuin myös englantilainen krapula-aamiaiseni papuineen päivineen. Nyt odotan vain huomista päivää. Huomisessa piilee salaisuus ;)

Helvetin vaikea olo. Tekisi mieli vain kyyryillä sohvan nurkkaan lukemaan kirjoja, mutta kun ei jaksa mennä kirjastoon ja vanhat on jo luettu :( Aamiainen on nautittu; kananmunaa, pekonia ja puoli litraa kahvia. Vääntäydyn tästä lenkille koirani kera, kun jaksan. En vielä ainakaan tuntiin. Perkeleen laiska olo. Onneksi olen saanut lenkkivaihteen päälle, sillä muussa tapauksessa kykkisin koneella loppupäivänkin.

Tänään oli ahdas päivä. Ei meinannut askelmittarin täydentämisestä tulla mitään, nukutti vain ja vitutti. Syötiin sentään. Äkkiä ja nälkään. pitakebabbia peuranakeista. Hyvää oli, joten menköön. Juomana oli maitoa. Miten tylsiä olemmekaan. Aamiaisellakaan en ehtinyt nauttia kuin puoli litraa kahvia, sillä heräsin kovin aikaisin ja silloin ei ole nälkä. Päiväunilta herättyäni nautin aamiaiskahvista vasta kunnolla. Neljältä iltapäivällä, kahvia höystettynä suklaakastikkeella. Sitten riensin toisen koiran kanssa lenkille ja sain kuin sainkin edes vähimmäismäärän askeleita kasaan. Enpä olisi muuten helpolla uskonut hurahtavani sellaiseen lenkkeilyhuijausapuvälineeseen kuin askelmittari, mutta hurahdinpas! Ja se auttaa minua. Itsensä huijaaminen on toisinaan ihan hyvästä. Ja koiratkin ovat tyytyväisempiä elämäänsä, kun se ulottuu kotipihan ulkopuolelle muullakin keinoin kuin karkaamalla :D

Lounas oli ajallaan ennen kello 15, mutta en saanut aikaiseksi päivittää sitä aiemmin. Eilen tekemäni peuranlihapullat olivat taivaallisen pehmeitä. Suppilovahveroita kermassa ja pottuja sekä kasviksia. Näin olin täysin tyydytetty taas tänään, aterioinnin osalta. Punkku piti juoda pois etikoitumasta avatusta pullosta. D'istinto primitivo shiraz. Miellyttävä, mutta liian voimakan peuralle, sanoisin. Vaikka se riistaa onkin, on se pehmoista ja makeaa isompiinsa verrattuna.

Odotan jo kovasti helmikuun ensimmäistä viikkoa ja ystäväni saapumista meille pariksi päivässä. Olen kehitellyt jo menu:ta päässäni ja aion pitää sellaiset syömä- ja juomajuhlat hänen kanssaan, että voimme sitten illan ja yön tullen vain kierittää toisemme sänkyyn ja todeta olevamme elossa enemmän kuin koskaan ennen. Ajattelin panostaa huolella jälkiruokiin, sillä en ole aikoihin tehnyt mm. kunnollista suklaakakkua. Tai suklaamoussea! Joo, sitä teen. Menu muuttui. Ja sitten juustokakkua myös. Tai sitten vain mousse ja sen oheen jäätelöä ja jotakin oikeasti aidosti hyvää tummaa suklaata. Mistähän saisin moista täällä maan korvessa? Hmm. Täytyy ihan keskittyä tuohon asiaa. Lidl saattaisi olla ratkaisu yli 70% suklaan ongelmaan. Muistaakseni joku joskus mainitsi niin. Mutta jään odottamaan ensi kuun seitsemättä päivää ja siihen asti syön aivan tavallisesti.