IRC-Galleria

Joulun menu: vihapullia ja kriisipuuroa.

Huh. Maailmassa on hirveästi asioita, joihin en ole syyllinen.

On kohtuullisen jännä tilanne, kun rauhassa aamupalapöydässä katselee ulos ikkunasta ja näkee traktorin keulimassa naapuripellolla. Siinä voi vaan kakoa estääkseen kahvia menemästä väärään kurkkuun ja todeta, että naapurin maanviljelijäpojalla on todellakin hauskaa.

Joku voi aamun ruuhkabussissa ajatella elämänsä tärkeimpiä ajatuksia.

Minulla on joka hetki sellainen tunne, etten kuulu tänne. Koko ajan nipistää sellainen ajatus, että alkuperäni on jossakin muualla - kuten Marsissa. Maan tuulet ja vesistöt eivät ole minua varten, vaan esi-isieni uljas punainen planeetta. Vaikka esi-isäbakteerini lensivät jo kauan sitten tänne Maahan, veri vetää Marsiin. Mitä on tehtävissä?

Haluan iskeä joulupukin!
Haluan iskeä Jeeuksen!

Finderistä ei vain löydy numeroita.

Voisin kaivaa herra autonasentajalta silmät päästä.
Osan vaihtaminen kestää n. 2½ tuntia.
Hänellä on kestänyt jo 622 tuntia.
Huumorintaju ei riitä.

Maailmassa on niin hirveästi asioita joihin voi nojata.

Joskus on ihanaa juosta tulen läpi ja huomata herätessään olevansa hengissä.

Minut raahattiin tänään Jumboon. Lauantai - niistä Hulluista päivistä se hulluin päivä. Aivottomia ihmisiä toisten aivottomien ihmisten perään tukkimassa käytäviä aiheuttaen kiukkunesteiden höyrystymistä ja kohoamista korvista ulos.
Hirmuisen monilla ihmisillä on päiväkirjassaan luetteloita siitä, mitä ostivat. Pakko kokeilla itsekin. Noniin. Ostin pyyhekumin ja satulatelineen! (Hep! jos kiinnosti, Antihep! jos ei).

Alkoholin korvikkeena voisi käyttää pyörimistä. Siitäkin tulee jännä olo.