Olen tänään saanut kokea varsinaisia kauhunhetkiä.
Se kaikki tapahtui, kun tulin kotiin ja rynnistin suoraa päätä huoneeseeni. En ollut osannut varautua mitenkään minkäänlaisiin järkytyksiin, mutta sitten se vain iski. Radio oli päällä minun tullessani tyhjään taloon, vaikka olin lähtiessäni sammuttanut sen. Kaiken lisäksi kanavana oli Radio Aalto. Kylmien väreiden vallassa minun oli pakko käydä rappusilla haukkaamassa vähän happea, mutta täytyihän minun jossakin vaiheessa uskaltautua takaisin huoneeseeni. Yhäkin puistatuksissani palasin sisään ja raivasin tieni läpi aikuisten naisten musiikin mankkani luokse. Kaikkea pahuutta uhmaten ehdin viime hetkellä heittäytyä off-nappulan päälle. Ehdin juuri ja juuri ennen kertosäettä.
Vähemmän minua siis huoletti mankan mystinen päälläolo kuin Phil Collinsin tuskaisen tulkinnan kuuleminen rakkaudellisista asioista Radio Aallon iltapäivässä. Yh.