Sinä et tunne välipysäkkiä valveen ja unen rajalla. Sinulle on olemassa vain
puhdas tietoisuus ja totaalinen tiedottomuus.
En ikinä kyllästy seuraamaan untasi, niin luottavaisena nukahdat joka yö
viereeni. Täytyyhän sen olla hulluutta, nukkua vailla pelkoa. Et kuuntele,
kun kerron kuinka vaarallinen paikka sänkymme on. Tunnetko sinä yhtään
painajaista?
Unissasi puhut minulle. Väärällä kielellä ja aukinaisella mielellä.
Jättimäinen käsivarsi rojahtaa päälleni korkealta ilmasta.
Unessa liikkeesi ovat aina mahtipontisia, olet siis täysin vastakohta
valveminällesi. Ja huudat kuin torvisektio, vaikka tarkoitat varmasti
kuiskata. Sinä
! Koko kylä kuulee salaisuutesi.
Sinua on pelottava herättää. Joka kerta pelkään, ettet selviä hypystäsi
takaisin tähän maailmaan. Unohdat vetää henkeä välissä ja rojautat ruhosi
päälleni viimeisen kerran.
Mutta aina selviät elossa aamuisesta benjinäytöksestä, vaikkei sinusta
roiku näkyviä turvaketjuja. Ponnahdat vain istumaan sängyssä ja silmäsi
laajentuvat meren kokoisiksi. Räpytät kaksi kertaa, huokaiset ja lähdet
liikkeelle.
Minä katson, ihaillen. Sinä olet aamujeni ihme.