Kävelykatu sateisena sunnuntaina:
ihmiset jahtaavat karanneita sateenvarjojaan ja
minä en saa mielikuvistani selvää.
Annan vain itseni valua
sadeveden mukana
viemäriin.
Pääsee sitä helpompiakin reittejä kotiin.
Minä vain seison ja
annan itseni valua
sadeveden mukana viemäriin ja
vieno mies tulee ja sanoo:
tiedän, valut sadeveden mukana
viemäriin ja olet niin rikkinäinen
että
minäkin kelpaan ja
hänpä haluaa viereeni nukkumaan!
Aamulla kolottaa.
Olen siis olemassa.