Minä muistan, meillä oli olohuoneesa sohva,
ujo ja nuhruinen,
olimme löytäneet sen meren rannalta
huviretkellämme keväällä
mutta eräänä syksynä puut loppuivat
ja äiti pisti sohvan kokkoon
ja sanoi silmät kosteina
että se oli muutenkin tyhmä sohva
mutta minä pidin siitä ja itkin koko illan mutta
sisko sanoi
älä huoli, ehkä ensi kevät
kevätmyrskyineen
tuo rantaan polttopuita
ja uuden sohvan.