IRC-Galleria

Viritin kitaran. Se paska juttu on se, etten osaa soittaa sitä. Pitää käydä vetäsemässä jotakuta hihasta (niin kovaa että paita irtoaa!) että opettaisi minua.

Päätä särkee. Yhyy, lempipääni ihmeellisen kivun kourissa, yhyy. Päänsärky tarkoittaa norjankielisiä hempeilylauluja pään sisällä soimassa. "KAN JEG STOOOOLE PÅ MIN SJEL SHAANAANAA...?!" Vaaleanpunainen pumpuli! Puput ja tikrut! Tikkarit! Kuu ja merenranta! Anteeksi!

Ajattelen viroaksentilla. Voi jumalauta.

Joku kanssani huomenna laavulle? Joku? Huomenna? Jookos? Tuollainen nysvöily on turhaa ja sairasta, nyt joku! Luuserit nukkuvat omissa sängyissään. Kivat tulevat kanssani laavulle huomenna.

Miltäköhän Mörön äksdee-ilme näyttäisi?

- Voisitko kertoa sen tarinan siitä kun katosin?
- Ethän sinä ole koskaan kadonnut.
- Kerro se silti.

Onneksi minulla on kaksi aurinkoa sekä hauska humina pääni sisällä.

Näin on käynyt ennenkin:
Herään tumman ja karvaisen karhun rinnalta
aamukasteen huuhtoessa hikeä otsaltani.
Raskaustestin näyttäessä positiivista änkytän sulhaselleni:
Se oli puolukka.

Minullapa on lompakossa seitemän senttiä ja yksi rupia sekä irronnut nappi. Mitäköhän niilläkin saisi.

Miksei sitä nykypäivänä voisi valita sisustukseen sopivan puolison?

Aika kohtuullinen reissu. Viisi tuntia Lasipalatsin kahvilassa, Aimo, Sampola ja agentit, Lauraton Kokkola höystettynä Tinjalla, Kaustisen kansanmusiikki ja intialaiset kosinnat, Rovaniemi takkutukan kanssa ja päätteeksi pitkä valvottu junamatka, jonka jälkeen sain salaviestin vieressäistujaltani. Kerrassaan muikea matka.

OHARIT. Ohariohariohari (ei ole japania)! Te kaikki oharoijat tunnette piston sydämessänne, jalkapohjassanne tai missä ikinä tunnettekaan niitä kavalia pistoksia.

Nojoo. Oli Kaustisella yksin. Tai siis hetken aikaa. Sitten tuli intialainen tanssiryhmä ja humps vain, tuli Priyank joka jo loppuillasta halusi naimisiin ja nyrpisteli sianlihalle. Aksenttimuuri.

Kaboom.

Maito lopussa. Ei kahvia.
Tässä olen hakannut päätä seinään ja rukoillut, että alkaisi sataa maitoa.