Muistojen siimeksessä olet yhä kanssani...lempeänä, meripihkan värjäämänä. Tässä metsässä olemme vain me kaksi. Vastaat hymyyni nyökkäyksellä...ja osoittelet taivaalla juoksevia tähdenlentoja. En kyennyt sanomaan edes hyvästejä. Syytä minua, älä anna anteeksi...Aamun koittaessa näkemäni unet ovat ahdistavia. Hetken kuvittelin sydämeni liikahtaneen...mutta se vain värisee kyynelten virrassa. Meitä yhdistävät kahleet...ovat ruostuneet rikki meren aalloissa. Eikä mennyt...enää palaa...