......On tunteita, jotka oppii vasta, kun ollut toisille harmiksi. Vasta sitten, kun sattuu. On myös sellaisia tunteita, jotka oppii vasta, kun on vajonnut elämässään pohjalle. Ensin sitä kapinoi kauniita asioita vastaan...mutta kun tarpeeksi likaantuu, kauneus alkaa ensi kertaa tuntua rakkaalta. On kipua, koska on myös hellyyttä. Jotta pimeys erottuisi, on oltava auringonvaloa. Kumpaakaan ei pidä aliarvioida. Kumpikaan ei ole turhaa. Kompastelu ja erehdyksetkään......eivät tapahdu turhan takia. Niiden ei saa antaa valua hukkaan. Virheet ovat kuin lannoitetta, jotka auttaa varttumaan.