Millaista sen kanssa on elää?
Ahdistaa olla himassa yksin. Lähdettävä ihmisten ilmoille.
Ihmisten ilmoilla välillä on OK olo ja välillä tuntuu et saa jonkun kohtauksen- riippuen päivästä, miten levännyt on tai muuten stressaantunut.
Prosenteissa sanoisin että 40% ajasta OK olo, 50% ajasta tuntuu epämiellyttävältä/tunne että saa jonkun paniikkikohtauksen ja 10% ajasta saattaa sitten olla ihan iloinen/hyvä fiilis. Karkeesti arvioituna.
Eli esim. neljän tunnin reissusta pari tuntia on sellanen "haluun himaan, mä en kestä näitä ihmisiä, vilinää, hälinää, ärsykkeitä, musta tuntuu et mua katsovat ihmiset kuitenkin arvostelee jotenkin, pyörryttää/huimaa, haluun vaan sulkee kaiken pois.."
Pahemminkin vois tietysti olla, niinkuin tosta voi ehkä päätelläkin. Siksipä tulee lähettyä.
Mutta. Kotona ahdistus on alkanut iltaisin tuntuu pahemmalta kuin ennen. Hirveen yksinäinen olo iskee aina.
Tulen luulotautiseksi jos vähänkin kummallisia oireita. Ja ahdistuneisuushäiriössähän niitä outoja tuntemuksia riittää.
Googlaan oireitani.
Oireet: jäykkä niska, sekava olo, vähän kuumeinen otsa.
Google vastaa: AIVOKALVONTULEHDUS. MAHDOLLISESTI TAPPAVA.
And then I freak out. Luen lisää.
"Niskan oltava niin jäykkä ettei leukaa saa rintaan".
Kokeilen. Huoh. Saan jotenkin. Ehkä se ei olekaan.
Tällästä.
Tai sitten pelkään että ahdistus saa mut sekoamaan. Mietin että entäpä jos sairastuisin skitsofreniaan. Tai vaikka saisin psykoosin.
Sellasta on ahdistuneisuushäiriö. Thanks for listening.
(NO WONDER I'M ANXIOUS)