IRC-Galleria

Se on muuten jännä juttu. Teininä ei kuvaa saanut MILLÄÄN otettua ilman jonkunlaista huulten mutristelua. Se missä huulet oli eniten mutrussa oli yleensä se "paras" kuva.

Nyt kun koitan mutrustella ei siitä vaan tuu mitään. Huulet alkaa nykimään "vastaan" että ei, oot jo 25v, me ei suostuta enää!

Tosin, sillähän yrittää vaan peittää kasvojen lapsenomaisen pyöreyden. Nyt sekin on hävinnyt. En näytä enää lapselta. Ainoastaan aikuiselta läskiltä.

Mä oon alkanut ajattelemaan että narsistiäitejä on huomattavasti vähemmän kuin narsisti-isiä kaiken kuulemani ja lukemani perusteella. Tuleeko miehille toi itsekkyys ja paskamaisuus jotenkin vain helpommin, kuin luonnostaan?

Ehkä miehille ei vaan vanhemmuus sovi..

..ja siitäkin huolimatta että mies tarvitaan saamaan lapsi alulle ja olemme tottuneet ajatukseen "kahdesta vanhemmasta" joista toinen on mies ja toinen nainen?

Onhan niitä hyviäkin isiä, on on. Hirvittävän usein vaan kun kerron oman isäni olevan ja olleen karmea narsisti, nainen (ja joskus mieskin) kommentoi miten oma isäkin on samanlainen.

Ja sitten yhdessä nauretaan että "ohhoh mikä sattuma". :)

Odotan innolla muuttoa takaisin äidin nurkkiin.

Ehkä muutan pois kun menen naimisiin.

Hahahahhahh.

Sorry, musta ei saa enää irti yhtään mitään vähänkään älyllistä.

Ei jaksa eikä kiinnosta.

Ette te ihmiset kuitenkaan välitä mistään syvällisemmästä.

Siis poustataan gifejä ja jotain "inspiroivia lausahduksia".. sitten muut poustaa niitä eteenpäin omalle sivulle. Niitä ei voi varsinaisesti kommentoida mut voi tykätä ja kopsata?

Häh? Ja sit seurataan jotain masentunutta teiniä jonka kaikki kuvat on jotain "FUCK MY LIFE"-kirjoitettuna mustalle taustalle.

En mä taida jaksaa koko paskaa.

Tai ehkä se ei ole paskaa mut en tajua koko sivuston ideaa.

Instagramia en ole edes kokeillut. Enkä kokeile.

Nyt on sellanen olo et haluaisi kuulla kaikkien rakastuneiden ihanan siirappisia tarinoita siitä miten tapasivat.

"Miten tuntui kuin kohtalo johdatti minut x:n luokse..."

Toinenhan on lahja Jumalalta- se toinen puolisko. Puuttuva palanen.

Kemiat natsaa ja orgasmit on kiihkeämpiä kuin kenenkään muun kanssa.

Oi, ihanaa.

Tapasitteko bussipysäkillä? Liikennevaloissa? Intersportin juoksukenkähyllyn edessä?

Aaaahhh.

(älkääkä vaan kertoko että netissä... pilaa koko tunnelman)

Pomottelevaksi mua ei sitten voi enää sanoa- olenhan nainen.

Mies, laita mulle ruokaa ja siivoa sitten jälkesi.

Mua niin jumalattomasti ahdistaa tää "Internet-aikakausi". Koskaan ole ollut helpompaa tuntea itsensä täydeksi epäonnistujaksi jolla ei ole mitään elämää.

Kaikilla muilla on rakkauselämää. Kiihkeetä seksielämää. Tekevät hyvää ja terveellistä safkaa. Ystäviä joiden kanssa hymyillään valkoiset hampaat hohtaen. Aamu aloitetaan kukonlaulun aikaan juoksulenkillä ja aamiainen syödään nautiskellen. Räps- ja muutkin voi ihailla tätä energistä hyvin levännyttä superihmistä reaaliajassa.

Jokainen nainen on nyt "salimimmi". Salille mennään merkkitreenivaatteissa jotka napakasti myötäilee treenattua persettä.

Tunnen olevani 80-lukulainen tai weirdo kun itseä ei kiinnosta hifistellä. Mulla on parit salihousut ja toiset on aivan tavalliset collegehousut. T-paita milloin mikäkin. Joskus toppi muttei sekään sporttiosastolta.

Muuttuisikohan elämä jotenkin vitusti hienommaksi jos ostaisin "asiaan kuuluvat vaatteet" sinne salille? Tuskin.

Ennen fitness-kulttuuri kiehtoi mut nykyään lähinnä oksettaa. Sekin on vain osa tätä narsismin kulta-aikaa.... "joko sä oot voittaja tai sit sä oot häviäjä..!"

Kaikki tavoittelee jotain ikuista nuoruutta hyvän terveyden kera. Kenestäkään täällä ei varmaan koskaan tule vanhusta, ei ei.

Halutaan mielummin kuolla kuin tulla raihnaiseksi vanhukseksi sitten joskus.. mut samalla suositaan liikuntaa ja superfoodeja? En mä tiedä. Ihan kuin tossa olisi jokin ristiriita. Haluatteko elää mahdollisimman pitkään vai ette?

Oletteko meinanneet pistää ranttaliksi sitten neljänkympin jälkeen? Röökiä ja viinaa?

Kaikki me vanhennutaan. Uskokaa tai älkää.

Äh.

Sisällä taas kuohuu näiden hakujen aikaan. Olen täällä valittanut a) sinkkuutta ja b) opiskelemattomuutta+työttömyyttä jo monta vuotta.

Onko muutosta näkyvissä? Ei.

Hakujen suhteen olo on toivoton. Olen tullut siihen lopputulokseen että päästääkseen kouluun on oltava joko...

...sosiaalisesti taitava/perseennuolija

....hyvä matikassa (tai edes oltava sellanen seiskan matikka)

....omata jokin erityismielenkiinnon kohde (oltava hulluna esim. historiaan niin että hakee kirjastosta joka viikko aihetta käsitteleviä kirjoja ja lukee niitä sitten suorastaan orgastisia nautintoja kokien..)

Lyhyt matikka ollut aina se vitonen. Muista aineista toki kasia, ysiä ja kymppiä mutten silti ollut mitenkään "superkiinnostunut" mistään.

Miten vitussa PAKOTTAA itsensä kiinnostumaan jostain?

Miten vitosen matikasta tehdään edes kasin matikka jos pää on tällästä mössöä kuin minulla?

Jos pakottaisi itsensä kuitenkin. Kaikkia todennäköisyyksiä uhmaten. Opiskelisi itsekseen fysiikkaa, kemiaa ja matikkaa. Sitten olisi rahkeita vaikka insinööriksi.

Kohta ollaan kaikki venäläisiä.

No, tuskinpa Suomessa kovin montaa isänmaallista ihmistä onkaan. Varsinkaan nuorissa.

Kuka tätä maata puolustaisi.

Turhaan kävitte sen intin.