Mua niin jumalattomasti ahdistaa tää "Internet-aikakausi". Koskaan ole ollut helpompaa tuntea itsensä täydeksi epäonnistujaksi jolla ei ole mitään elämää.
Kaikilla muilla on rakkauselämää. Kiihkeetä seksielämää. Tekevät hyvää ja terveellistä safkaa. Ystäviä joiden kanssa hymyillään valkoiset hampaat hohtaen. Aamu aloitetaan kukonlaulun aikaan juoksulenkillä ja aamiainen syödään nautiskellen. Räps- ja muutkin voi ihailla tätä energistä hyvin levännyttä superihmistä reaaliajassa.
Jokainen nainen on nyt "salimimmi". Salille mennään merkkitreenivaatteissa jotka napakasti myötäilee treenattua persettä.
Tunnen olevani 80-lukulainen tai weirdo kun itseä ei kiinnosta hifistellä. Mulla on parit salihousut ja toiset on aivan tavalliset collegehousut. T-paita milloin mikäkin. Joskus toppi muttei sekään sporttiosastolta.
Muuttuisikohan elämä jotenkin vitusti hienommaksi jos ostaisin "asiaan kuuluvat vaatteet" sinne salille? Tuskin.
Ennen fitness-kulttuuri kiehtoi mut nykyään lähinnä oksettaa. Sekin on vain osa tätä narsismin kulta-aikaa.... "joko sä oot voittaja tai sit sä oot häviäjä..!"
Kaikki tavoittelee jotain ikuista nuoruutta hyvän terveyden kera. Kenestäkään täällä ei varmaan koskaan tule vanhusta, ei ei.
Halutaan mielummin kuolla kuin tulla raihnaiseksi vanhukseksi sitten joskus.. mut samalla suositaan liikuntaa ja superfoodeja? En mä tiedä. Ihan kuin tossa olisi jokin ristiriita. Haluatteko elää mahdollisimman pitkään vai ette?
Oletteko meinanneet pistää ranttaliksi sitten neljänkympin jälkeen? Röökiä ja viinaa?
Kaikki me vanhennutaan. Uskokaa tai älkää.