IRC-Galleria

Rikoit sinä minut, sukkauhousuni.
Tahdoitko enemmän?
Tahdoinko minä?

En koskaan kysynyt.
En tahtonut.
Rikkoudunhan minä kuten muutkin.
Näetkö?

En tahtonut.
Koskit.
Katosit.

Hymyilit.
Olit todellinen.
Näen sen hetken.

Oli se olemassa.

Meille molemmille.
Pyysinkö enemmän?

Jos liikaa, älä huomioi.
En minäkään.
Olen aina olemassa.
Liiaksi asti.



En koskaan kenellekään.
Vain itselleni.

Niin ei voi rikkoa ketään.





Hymyilen.
Tiedäthän.



Ja jos et tiedä, niin toivottavasti opit tietämään. On päätöksiä joita on pakko tehdä. Tekoja joita kadutaan ja joita ei. Jos sä kadut kaikkea niin mä kadun kanssa. Siihen asti mä vain selviän. Kuten aina.
En mä voi luvata myöskään katuvani, se on vaan sana. Kuten kaikki. Mä teen niin kuin mulle on helpointa. Miten sen sanoiskaan?
Ei oo sua, ei mua. Vain tää elämä joka ajaa tilanteisiin joista ei pääse ei yli ei ympäri. Sä haluaisit kiertää, mutta päätät mennä suoraan läpi.
Elämää ei sen enempää.
Katso peiliin. Kyllä siellä on sun silmäs. Riippuen siitä tahdotko sä nähdä vai et. Mä ainakin jatkan matkaani. Aina suoraan. Ihan vain sen takia, että mulla ei ole muutakaan.
Ei tietä mille kääntyä, ei polkua jota seurata. Mun valintani on olla tässä. Niin kauan kuin sä haluat.
Ja jos sä haluat vain hetken niin mä nöyrryn helposti siihen.
Mihin muuhun musta oliskaan?