IRC-Galleria

Taas kerran kaikki tuntuu niin pieneltä ja merkityksettömältä, millään ei vaan yksinkertasesti tunnu olevan väliä. Pelottavaa ja ärsyttävää.
Pitäis saada aivot pois toiminnasta. Pitäs lopettaa asioiden ainainen vatvominen, vain että vois ees hetken olla rauhassa - piilossa- omalta pahalta ololtaan.
Kun sais riisutta päänsä alastomaksi.
Kun vois nukkua pidempään ku viis minuuttia heräämättä siihen, että inhoaa olla tässä.
Mitä se toisaalta auttais jos hetkeks pakenis, jäis vaan asiat selvittämättä -taas. Mä olen jättänyt niin paljon taakseni tässä vähän ajan sisässä, että mä luulen sen takia menettäväni järkeni. Mä luulen, että siitä johtuu tää tunne, että mä en enää jaksa kattoa ketään vaan haluan piiloutua peittoni alle. siel ois ainakin lämmin olla.

Eikä ees tunnu siltä, että joulu on kohta. Mistään ei oo saanu kiinni. Kaikki joululahjat on vielä ostamatta, mutta kaupunkiinkaan ei jaksa raahautua, ku siellä näkis niin paljon kavereita ja pitäs vääntää se valheellinen hymy niille, että ne varmasti sais sen kuvan, että kaikki on okei. En mä halua niiden olevan huolissaan musta - niinku yleensä aina ovat (ainakin väittävät olevansa).
Mä haluan kotiin, syömään äitin pipareita, se jos mikä herättäs takas tähän päivään.