Meille on laulettu tuhansin lausein kauniita asioita, kauniita asioita
lemmenlupauksia, kuisketta kaihon, pyydetty lipevin kielin ja anoen
tanssimaan sielumme pohjalla väärien profeettojen seireenilaulun tahtiin
maailman kudetta eestaas uiden langaksi siihen tahtoisimme
eksyneet, pienet, tahtonsa myyneet, vähäänsä tyytyvät kuluttajapiruparat
osinkolaivueen paraatilippujen värien loistossa sokeina itkemme
kädessä ei edes puulusikkaa
tahdon elää, tahdon kuolla
niin kuin olisi paikka tuolla
hämärätaipaleen takana tuolla
tähtien välissä, mahdoton saavuttaa
mikä alkemistien paja on siellä missä tyhjyys muutetaan
jokaisen unissa haaveilemaksi täydeksi elämäksi auringon loistossa
silmien edessä hyväntahtoisen kaikkivallan, joka ei lyö, joka ei herjaa
paimen kaitsee kultaista karjaa niityillä joilla ei varjoja näy
rakkaat ystävät, meitä on kusetettu ja ahdistukseemme otamme lääkkeet
niitä on kaikkia laatuja riittämiin takaamaan tytöt ja pojat niin hyödylliset
tuotantovälineiden kannalta, joissa ei muuta outoa lienekään
kuin että kukaan ei elä ja potki kun hampaita vedetään suusta ulos
(minä tulen hulluksi näistä sanoista)