Mä en nuku. Mä en syö. Mä vaan tuijotan kattoa kun makaan sängyssä, pää täynnä tyhjää. Mua ei yksinkertaisesti ole enää. Eilen mä yllätyin kun yhtäkkiä turtumuksen läpi puski reaktio. Pete tuli vastaan ulkona. Mä sain hysteerisen naurukohtauksen kun se alko selittää miten paha olo SILLÄ on kaiken tän takia. Mä nauroin ja nauroin, ihan sekopäisenä, olin ku joku osastolta karannu mielenvikanen. Päässä napsahti, synapsit räjähti. Se pelkäs mua sillä hetkellä. Ja se tuntu helvetin hyvältä.
Kello on yli 8:00 ja Käräjäoikeus on auki. Mä lähden hakemaan lähestymiskieltoa.