Ei murtuneita luita mutta pelko ja viha pysyy, katkeruus ja epäusko siitä että joku mun läheinen voi tehdä mulle jotain tuollaista. Mun on muutenkin vaikea puhua pahasta olostani ennekuin astia läikkyy yli äyräidensä, ja viikko sitten se sitten kai teki niin. Istuin tunnin akuuttipolin psykiatrilla, välillä huusin, välillä itkin, mutta helpotti. Nyt on rauhallinen olo, tasapainoinen ja pelkotilojakaan ei ole enää niin usein.