Olo tuntuu lähes seesteiseltä. Se herättää melkein levottomuutta. Mukava vaihtaa välillä maisemaa, vaikka vielä 7 vuotta sitten kuvasin tätä kaupunkia nimellä Korpi-Fuck-city = pazka kaupunki. Nyt se on enemmänkin vaihtelu arkeen, lomaa kaikesta. Niin se mieli muuttuu. En silti tahtoisi tänne kokonaan takaisin, sydän ei asu täällä.
U2 - City of blinding lights kuului äsken, siitä biisistä tulee aina niin hyvä olo. Pientä terapiaa tämän pimeyden keskelle, kaikki piriste onkin tervetullut kunnes lumi suostuisi saapumaan. Vanha Mobykin kuulostaa tosi hyvältä.
Marraskuu ei ole mun kuukausi, talvi taas on ihanaa, rauhoittumisen aikaa. Lumivaipan hellästi laskeutuessa lepäävän luonnon ylle, tulee tunne kuin eläisi Tove Janssonin Taikatalvea. Rasmuskin sopisi hyvin siihen skenaarioon; se on otsatukkineen kuin ilmetty muumien esi-isä :D (Kuka minä olisin, sitä en tiedä..)
Talvella on myös mukava kurkkia ikkunaverhon raoista yöllä kaduilla uurastavia lumiauroja, kuunnella niiden kolinaa, kun on itse sisällä turvassa, lämpimässä vällyjen alla. :)
Huomenna lupasi pakastuvaa. Elän toivossa.