IRC-Galleria

Se huominen tulee sittenkin, koko päivä mennyt väkisin kahlaten eteenpäin.. Huomenna menen heppakultaa katsomaan. Surettaa niin sen puolesta, en tiedä miten auttaisin toista raasua. Tekisin mitä vaan, mutta elämä ei anna edes mahdollisuutta auttaa. Lupaan kyllä olla toisen vierellä niin usein kuin pystyn, eipä siitäkään aina tunnu apua olevan. Muutamia päiviä sitten silittelin toisen päätä kunnes toinen nukahti pää sylissäni, tuhisi siinä aikansa ja heräsi. Väsynyt pikkuinen. Ihmeellistä miten hevosesta saa tuollaisen ystävän, niin kovin rakkaan ja luottavaisen.
Elämä vaan on.. eikai sille mitään mahda. En saa edes itse tolkkua omiin ajatuksiini, joten en kyllä usko että kukaan ymmärtää tekstejänikään.