Enpä ole kirjoitellut tänne pitkään aikaan. Viime aikoina olen kyllä kirjoitellut, mutta lähinnä henkilökohtaisia kirjeitä omalle babylle. Niihin on kirjattu kaikki tunteet ja ajatukset viimeisiltä kuukausilta. Täytyy sanoa, että masun asukki on vienyt melko kokonaisvaltaisesti kaikki ajatukset viime aikoina. Pesänrakennusvietti on voimistunut todella paljon heti, kun viimeinen kolmannes alkoi. Kai ne hormonit jotenkin säätelee ja auttaa valmistautumaan tulevaan muutokseen. Täytyy tunnustaa, että melko paljon tarpeellisia tarvikkeita olen jo hankkinut ja nyt ei voi muuta kuin toivoa, että kaikki sujuisi hyvin loppuun asti. Minulla on varmaan yksi helpoimmista raskauksista mitä nyt olen muita äitejä kuunnellut. Kaikki ihmettelevät miten olen niin pirteä ja energinen. Jaksan ihan hyvin käydä töissä, jumpata, joogata, tanssia, puuhastella puutarhassa ja tehdä kotihommia. Olen siis välttynyt lähes kokonaan väsymyksiltä, pahoinvoinneilta, mielialan heilahteluilta ja fyysisiltä vaivoilta. Painoa on tullut lisää vain pari kiloa, ja maha pysynyt melko pienenä. Nyt pitäisi varmaan koputtaa puuta, sillä kaikki sanovat, että pari vikaa kuukautta ovat pahimmat.