IRC-Galleria

Näillä mennään :D

Teht.1

Vanhasen tapaus kaikkine tapauksineen on tuonut esille tämän suuresti esillä olleen kysymyksen kaikenlaisten poliitikkojen yksityisasioiden julkisuudesta. Eletään siis muutos kautta politiikassa, mutta muutos, mihin ollaan menossa ei ole se, että poliitikkoilla alkaa olla entistä ”hurjempi” yksityiselämä. Päinvastoin, sillä tämä on jo ennen ollut näin, mutta nyt vain media alkaa olla kiinnostuneempi tällaisista.
Mutta Vanhasen tapauksessa on huomattava, että kyseessä on Vanhasen ex avovaimo, ja se, että tällä Vanhasen julkisuudella tämä alkaa myydä kirjaa, joka kertoo pääministerin ja ”taviksen” yhteisestä intiimistä elämästä on jo suorastaan henkilökohtaisuuksiin menevää. Toisaalta kirjaa voisi neutraalilta kannalta pitää terapoivana kirjana, joka kertoo maamme johtavan poliitikon yksiyisen puolen. Tätä kirja ei tee, vaan se tuo vain suoraan esille asioita Vanhasen intiimistä elämästä, mikä on mielestäni tuomittavaa.
Mutta menisikö kaikki näin kuten Vanhasen tapauksessa kävi, jos Vanhasen sijaan kyseessä olisikin joku muu julkkis. Vastaus on ei. Sillä poliitikko on julkisuudestaankin huolimatta vain poliitikko, eikä hänestä usein ole tarkoituksen mukaista tuoda esille mitään erityisenpää luonteestaan tai yksityis elämästään, sillä hän elää vain työlleen kansan puolesta, eikä lehti jutuilla tai julkisuudessa ylipäätään olemisella, vaikka tämä on kuitenkin on joskus tehtäväkin poliitiikassa ja kansan suosiossa pysymisen takia. Toisin sanoen siis tavallinen ”julkkis” on jo ljulkisuuteen tulemisellaan antanut kaiken yksityiselämänsä julkisuuteen, joten tällainen kirja ylipäätään olisi turha. Joten kyse ei ole siis siitä, että pääministeri olisi jotenkin tässä suhteessa lain yläpuolella. Tämä on vain ennakko tapaus, ja hyvin mielenkiintoinen sellainen.
Toisekseen on myös mainittava ettei kyseinen kirja myöskään käsittele mitenkään Vanhasen poliittisia kannanottoja tai että hän olisi jotenkin halunnut tuoda suhdettaan Ruususeen ilmi. Miksi siis todellakaan pitää hyvän maun tai lain mukaisena tuoda tällaista kirjaa esille?
Mielestäni tämä kirja on siis varsin tuomittava. Se paitsi horjuttaa politiikan ja yksittäisen poliitikon uskottavuutta, on lisäksi mauton eikä käsittele mitenkään mitään, mitä voisi Vanhasen kaltaisesta poliitikosta kertovasta kirjasta odottaa. Sitä paitsi mielestäni olisi kirjaa jostain henkilöstä kirjoittaessa käsitellä aihetta niin, kuin ei itse tuntisi niin intiimisti tätä henkilöä. Mutta tässä tapauksessa on raa’asti käytetty suoraan sanoen hyväksi suhdetta Vanhaseen. Minusta tällaiseen kirjoittamiseen tarvittaisiin vähintäänkin asianomaisen lupa. Toisaalta on yhdentekevää kenestä tällaisen kirjan tekee, sillä se on yhtä tuomittavaa. Syy siihen on vain, ettei kukaan ostaisi kenestä vaan kirjoitettua kirjaa. Vanhasta ei siis ole mielestäni kohdeltu tässä käsittelyssä liian puolueellisesti.



Teht:3
Kokoomuksen nuorten liiton tulevaisuus kulkee käsi kädessä ukko-puolueen kanssa, ja siksi onkin hyvä minusta, että toimittaisiin osin samoilla linjoilla, kuin ukko-puoluekkin, tai ainakin että meillä olisi samat toiminta tavat. Tämä voi olla hankalaa, koska nuorilla on usein tarvetta uhoamiseen ja aggressiiviseen vastakkainasetteluun, joka juuri sotii Kokoomuksen laatimaa Toivo-kamppanjaa vastaan. Vahvana uhkana on siis eriytyminen ukoista. Varsinkin maalaispaikkakunnilla, näillä ukko-puolueen jäsenillä on varsin kielteinen suhtautuminen nuorten liittoon, ja siihen täytyisi saada muutosta, niin nuorten liiton, kuin ukko-puolueenkin taholta, sillä jo itsessään puolueen nimi ”kokoomus” tarkoittaa yhteen kokoamista, ja sillä olisi syytä mennä. Tosin tässä saattaa tulla vastaan se, että nuorten liiton olisi tarkoitus olla trendikäs ja juuri nuorille suunnattu, ja ennen kaikkea ukko-puoluetta kaksi askelta edellä. Ja erillaisia järjestöjä onkin puolueen sisällä syytä olla, mutta liiallinen sooloilu, voi mielestäni olla liitollemme kohtalokasta. Toinen tulevaisuuden näkymä on poliittisen toiminnan lisääminen, sillä meidän olisi syytä panostaa ennakkoluulottomasti kunnolliseen poliittiseen toimintaan ja opettaa politiikan mainioita puolia nuorisolle, ja lopettaa jäsenten liiallinen ”sisään huvinpidolla” huijaaminen vaan pitää jokaisessa tapahtumassa jonkinlainen poliittinen vire päällä. Jos vasemmistokin on siihen onnistunut, miksemme mekin voi. Tosin paremmin meillä on nuorison poliittinen aktivointi onnistunut mielestäni kuin Demari ja KePu:nuorilla, sillä ne ovat näiden eri poliittisten nuorisotoiminnan eri ääripäitä, ja niitten toimintaa on meidänkin syytä pitää silmällä.