Ymmärsin että anteeksianto on vaikeinta.
Helppo jatkaa eteenpäin mutta miten unohtaa rikkomukset, joita on tehnyt ja joiden kohteeksi on joutunut?
Pahinta sen sijaan on myöntää itselleen että ne rikkomukset ei ikinä katoa. Ne joko suurentuvat tai katoavat pieniksi näkymättömiksi. Mutta siellä ne ovat vaikka et niitä näkisikään. Silloin sinun täytyy myöntää itsellesi että et joko uskalla tai et halua katsoa.
Helpointa on sen sijaan kostaa. Se on yhtä aikaa pelottavinta.
Kosto on suloinen mutta noidankehä sen sijaan ei.
Tiesittekö, että Fiji saarten ihmiset unelmoivat joka päivä saavansa puhdasta vettä juodakseen? Tiesittekö, että samaan aikaan samaiselta saarelta lennätetään tuhansittain pulotettua vettä Jenkkilään myytäväksi. Ja tiesittekö, että jenkit maksavat siitä vedestä 5 dollari pullolta?
Että se siitä meidän vitun pienten ihmisten vitun suurista ongelmista!