IRC-Galleria

Joskus sitä herää keskellä yötä yhtäkkiä ilman sen kummempaa syytä, kaikki aistit valppaina ja pää täynnä ajatuksia. Niinkuin tänä yönä. Olen nyt 3h valvonut ilman toivoakaan nukkumisesta. Ajatukset on.. no, muualla. Pimeässä tulee mietittyä kaikenlaista, diplomityöstä vanhoihin suhteisiin. Myöhäinen/aikainen kellonaika antaa kaikelle perspektiiviä. Ouluunkin tuntuu olevan matkaa muutama valovuosi, huolimatta tämän viikon tapahtumista. Jonkinlainen mental block, veikkaa tämä kotipsykiatri.
Mutta elämässä on paljon niin kaunista ja ihmeellistä, kuten se kun ajaa taksilla työmatkasta uupuneena suoraan lentokentältä eläinlääkäriasemalle keisarinleikkaukseen, ja pääsee auttamaan 200g koiranpentuja tähän maailmaan. Upea kokemus. Se valtava huoli mikä niistä pienistä ressukoista oli kun sinnittelivät elämässä kiinni vain muutaman minuutin ikäisinä. Lopputuloksena neljä elinvoimaista westiepentua, kiitos sille joka tästä elämästä päättää.

Kas kun ihminen laitetaan 4 yöksi hotelliin niin johan siinä pää hajoaa. Onneksi sentään 2 eri kaupungissa reissussa tällä kertaa.
Parasta oli kyllä tämä ilta, sen tietyn ihmisen kainalossa ja sylissä, jota kaipaan hirveästi edelleen vaikka en taida sitä sille tunnustaa. Mutta taitaa olla molemminpuolista. Kiitos kuitenkin, tiedät että puhun sinusta. <3 Nyt en sit saa nukuttua kun adrenaliini virtaa.
Huomenna takaisin Tampereelle ja koiranpentuja katsomaan. Elämä on?