Joskus sitä herää keskellä yötä yhtäkkiä ilman sen kummempaa syytä, kaikki aistit valppaina ja pää täynnä ajatuksia. Niinkuin tänä yönä. Olen nyt 3h valvonut ilman toivoakaan nukkumisesta. Ajatukset on.. no, muualla. Pimeässä tulee mietittyä kaikenlaista, diplomityöstä vanhoihin suhteisiin. Myöhäinen/aikainen kellonaika antaa kaikelle perspektiiviä. Ouluunkin tuntuu olevan matkaa muutama valovuosi, huolimatta tämän viikon tapahtumista. Jonkinlainen mental block, veikkaa tämä kotipsykiatri.
Mutta elämässä on paljon niin kaunista ja ihmeellistä, kuten se kun ajaa taksilla työmatkasta uupuneena suoraan lentokentältä eläinlääkäriasemalle keisarinleikkaukseen, ja pääsee auttamaan 200g koiranpentuja tähän maailmaan. Upea kokemus. Se valtava huoli mikä niistä pienistä ressukoista oli kun sinnittelivät elämässä kiinni vain muutaman minuutin ikäisinä. Lopputuloksena neljä elinvoimaista westiepentua, kiitos sille joka tästä elämästä päättää.