Aamulla minä heräsin,
Ikkunaa minä tuijotin,
Minä taivaan itkevän nään,
Silti tiedän -
Pahin edessä siintää.
Päivällä kaikki pimeni,
Päivällä enkelit katosi,
Jäi kaikki varjoihin,
Elämän rajoihin.
En minä jaksa yrittää,
Ei pää selviä itsestään,
On illalla itkuun helppo nukahtaa,
Syleillä yksinäisyyden seuraa.
Keskellä yötä tuhat kertaa heräten,
Viillellen ja ryypäten,
Matkaa teen minä aamuun taas,
Päivä kohta valkeaa.
Se kumminkaan,
Ei riitä enää,
Köysi kaulaa hiertää,
Ei halu riitä enää,
Veri valuu pitkin seinää.
Siivet katoaa,
Vaivun veteen sakeaan,
Minä yritin hengittää,
Ei vaan tahto riitä enää.
Happi loppuu hiljaksiin,
Vaivun minä veteen,
Tainnoksiin.
Happi loppuu hiljaksiin,
Vaivun minä veteen,
Tainnoksiin.
*~*~*~*~*~*
En yleensä tee tuollaista, mutta kerranpa tuli kokeiltua ja siirsin sen nyt koneelle.
Ja jos joku lukee tämän niin olen tässä yrittänyt puuhailla blogia, siirrellä jotain sinne, mutta no... Mitäpä kummoista siellä ei vielä ole, mutta... Ehkä joku päivä sinne tulee enemmänkin. Minulla on niin paljon kesken.