Ensimmäiset lumihiutaleet jo aikaa sitten,
Maahan hiljaa leijailleet,
Muodostaneet hetken viivähtävän valkean peitteen.
Niin pehmeältä ja hyvältä,
Se näyttää ikkunan takaata,
Kun tuijotan ulos väsyneillä silmillä,
Hento hymy kumminkin huulilla.
Hiljaa leijailee lisää hiutaleita,
Valkeita hahtusia enkelten hiuksista,
Kun nuo olennot ovat heilautelleet hiuksiansa.
Hetkeksi elämäni tuntuu seisahtuneen hetkessä,
Siinä ikkunan ääressä,
Kynttilän valossa,
Kerrankin rauhassa ja irti kaikesta.
En muista koskaan kokeneempi mukavampia hetkiä,
Kun lumisateen katseleminen ikkunan takaa,
Tai niiden seassa seisominen keskellä katua kaupungilla,
Kun kaikki muut ovat kiireisiä.
Ja kun on syntynyt tähän aikaan vuodesta,
Jouluna, keskellä pehmeitä lumihiutaleita ja toivoa,
Ei voisi toisenlaista suhdetta tähän vuodenaikaan saada,
Kuin jotain missä on niin vihaa kuin rakkautta.
Talvi, Lumi, Kynttilät ja Yksin~<3 Parempaa ei joskus vain jaksa muistella, jos jaksaa pienestä iloita.