IRC-Galleria

Jumaleissön. Jukurit meni häviämään Mestiksen finaalit suoraan kolmessa ottelussa. Uskomattoman munatonta peliä, muka pitäisi vielä liigaan päästä?! Ei hyvää päivää. Mutta kuitenkin, lämpimät onnittelut Kajaanin Hokille, ansaitsitte voittonne, olitte selvästi parempia.

Eteenpäin...

Jees. Kävin tänään suorittamassa kansalaisvelvollisuuteni, eli äänestin eduskuntavaaleissa. Ennakkoon, koska itse vaalipäivänä en ole Savonlinnassa. Ja sopiva ehdokas löytyi kyllä, monen vaalikoneen vastausten yhteisen keskiarvon perusteella. Tosin, Liberaaleilla ei ollut Etelä-Savossa yhtään ehdokasta, mikä on harmi. Heille olisin ääneni heittänyt.

Jukurit rupesivät lössöiksi Mestiksen finaalien suhteen, kun selvisi että he pelaavat finaalien tuloksesta riippumatta liigakarsinnassa - tai siis "tasonmittauksessa". Paskaa meininkiä, sanon minä. Okei, onhan tuo Hokin 2-0-johto finaalisarjassa myös Hokin hyvyyttä, mutta sanoisin, että enemmän kuitenkin Jukurien löysäilyä. Urheilullisuus on aika kaukana tuollaisesta meiningistä, harmittaa ihan. Toivottavasti ottavat vielä itseään niskasta kiinni ja pistävät Kajaanin linnapaidat kuriin. Kyllä sinne hallin kattoon vielä yksi Mestis-mestaruusviiri hyvin mahtuisi, ennen SM-liigan suuremmille apajille siirtymistä...

Mikkelin Jukurit pääsi kauden 2006-2007 Mestiksen finaaliin! Välierissä kaatui TuTo otteluin 3-1, ratkaiseva ottelu tänään Jukureille maalein 3-1. Hurja ottelu, jännä kuin mikä. Mutta siistiä peliä oli, ja tuomari Savolainen oli mies paikallaan; linja piti läpi ottelun. Hieno matsi, vaikka viimeisessä erässä Jukurien ote hieman herpaantui ja alkoi jännittämään ihan piruna. Mutta voitto on voitto on voitto! Finaaliin vastustajaksi tulee iloinen yllätys eli Kajaanin Hokki, joka kaatoi Vaasan Sportin samoin ottelulukemin 3-1, ja viimeinen ottelu ratkesi samoihin maalilukemiin, eli 3-1. HAHAA, siitäs saitte Wasa ja Åbo. Rantaruottalaiset rääppiköön pronssipelissä, jäi liiga haaveeksi. Lällällää!

Jukurit sen sijaan VOITTAA FINAALIT, menee liigakarsintaan, ja VOITTAA KALPAN, jonka jälkeen NOUSEE LIIGAAN. Kausi 2007-2008, Mikkelin Jukurien ensimmäinen liigakausi!

And that's a fact.

Jos luet tämän, kirjoita kommentiksi jonkin kappaleen nimi, joka sinulle tulee mieleen minusta. Kiitos! :)

(Laita tämä myös omaan päiväkirjaasi.)

Sain juuri luettua loppuun ensimmäisen ihan vapaaehtoisesti vapaa-ajalla omaksi huvikseni lukemani kirjan melkeinpä pariin vuoteen... Kyseessä oli Mauno Saaren teos "Näkymätön käsi", joka kertoi Suomea 1990-luvun alussa riipineestä lamasta ja pankkikriisistä, etenkin KOP:n ja sen pääjohtajan Pertti Voutilaisen, sekä silloisen valtiovarainministerin Iiro Viinasen näkökulmasta. Hemmetin mielenkiintoinen opus, avasi silmiä siitä, miten pahassa jamassa valtio tuohon aikaan oli, ja mitä temppuja kulissien takana jouduttiin tekemään että suosta selvittiin. Aika hurjiakin juttuja oli. Ja oppipahan ainakin vähän siitä, miten tässä maassa isot herrat päätöksiään hierovat. Ei nimittäin suinkaan neuvottelupöydissä virka-aikaan, ei.

Tai sitten vois lähteä kattomaan Metallicaa Olympiastadionille 15. heinäkuuta!

Ja meni sitten ens keskiviikkona jonottamisen puolelle. Tällä kertaa haluan sen kenttälipun suoraan, enkä vasta huuto.netistä. Prkl.

...

>_<


Just one of those days.

Nyt voisin lähteä Bogotaan. Tai Whakataneen. Tai Bayanhongoriin.






Urrrghh.

Heräsin vähän viiden jälkeen aamuyöllä siihen että maha oli sekaisin kuin Haminan kaupunki. Kiersi ja purlutti. Kävin siinä sitten kakilla ja ajattelin että ah, helpotti. Takaisin nukkumaan.

Eikö mitä, sano. Yhdeksän maissa heräsin jälleen, ja taas purlutti mahassa. Mitähän hitsiä, mietin, ja yritin saada unta. Sitten hokasin että kohta tuloopi ylös. Vessaan, kumartamaan kaakelijumalaa, ja puhumaan norjaa. Aika räjähtävä yrjö tuli. Ekana ajattelin että nyt on tullut syötyä jotain vanhentunutta, ruokamyrkytys kiva kiva.

Sitten puolen tuntia myöhemmin uudestaan yrjölle. Nyt tuli ihan viimeisetkin tipat pihalle, ja lopuksi pelkkää sappinestettä ja maha kramppaa ja vituttaa ja sattuu ja blääh. Jossa vaiheessa myös tajusin: Marian siskontyttö Veena. Sillä oli ollut viime viikolla oksennustauti, mutta oli kuitenkin jo terve. Tai niin luultiin. No, Marialla olin nostellut Veenaa vähän sinne ja tänne, elikkä luultavasti siitä oli tartunta tullut, ja sama vatsatauti minullekin.

Niccccceee......

But, thank god for my physiology. Makailin kolmeen asti sängyssä ja yritin olla olematta, välillä piti käydä juomassa vettä kun oli aika raju dehydraatio tullut. Kolmen aikaan huomasin että vapisuttaa ja kuumottaa. Mutta mahassa ei enää juurikaan kierrä? Hmm. Kuumemittari kainaloon, ja katso! 39 astetta kuumetta. Miun kroppa on semmonen, että kun bakteeri/virus/taudinaiheuttaja X iskee, niin miulle nousee aivan helvetillinen (pun intended) kuume, joka sitten parantaa miut yhdessä päivässä. Nyt toimi nopeammin, miulla oli n. kymmenen tunnin vatsatauti. Feelin' much better now.

Huom! Tämä tarina on TOSI.

Eilen oli -89 syntyneiden vanhojenpäivät, ja minun siinä siivellä. Hiton hauska oli tanssia, ja hyvin vedettiin Marian kanssa. Jatkoilla oli riemukasta, bileet olivat erittäin mainiot, loppuun saakka! Sattui ja tapahtui kaikkea ja sellaista. Hauskaa. :)

Kiitokset vielä Olegille ja Pepille portsarihommista. Hienosti hoiditte pestinne ja rahanne ansaitsitte.

Jalat on kipiänä kyl.

Kuvia tulee jahka ehtii.

Letit. ^^

Huomenna on vanhojenpäivä. Dance dance dance... Onneks oon niin hyvä.