Hetken aikaa olin sun kanssa onnellinen, vaikka erinlaisia olimme.
Minä luulin, että toisiamme rakastimme ja toisistamme välitimme.
Minä luulin, että sinä et mua koskaa satuttaisi. Ja minä luulin että olet erinlainen.
Hetken niin luulin.
Mä sua tosissani rakastin, vaikka tiesit että mun oli vaikea keneenkään luottaa.
Sä sait mut suhun luottamaan ja huomiseen uskomaan.
Mutta nyt sait mun luottamuksen katoamaan, ja toivon huomisesta unholaan.
Mutta sen hetken, sen pienen hetken, olin kanssas onnellinen.
Ja siihen Hetkeen uskoin.