Pimeessä huoneessa mietin ja mietin, ne päivät muistuttaa mitä mä nielin, nielin valheita toistensa perään, Mul ei ollut vieressä joka mut herättäis, mä olin yksin, mä olin nuori, sisältää pehmee päällä oli kuori.
Mä en pelännyt en sitä tunnustanu, vahingossa siihen hommaan olin ajautunu, Mä en todellakaan tiedä, en niitä hommii paskaakaan siedä, luultavasti joku päässäni sihisi, mua pelotti mutta otin riskin.
Se ei kannattanu, samalla mä muutuin salaman nopeesti elämäni muuttui, huonompaan suuntaa, lapsuuteni katosi, kaikki loppu itseni hajotin!
Rakastan elämää, mut välillä elämä potkii sua päähän ja välillä et tiedä mitä olet tekemässä, pitää muistaa kaikki tekee virheitä.
Rakastan elämää, mut välillä elämä potkii sua päähän ja välillä et tiedä mitä olet tekemässä, pitää muistaa kaikki tekee virheitä.
Ja tämä Lari teki silloin väärin, niin väärin että itseäni säälin, vieläkin vaikka siitä on vuosia, en sitä unohda en niitä huolia, jonka annoin mun vanhemmille (sori oikeesti mun olis pitäny kertoo teille)
mut olin pelokas, mä olin eksyny musta lammas joka oli sille tielle mennyt.
Onneksi mä jäin vielä miettimään, tekojani joita oli tultu tehtyä, siitä lähtien taakkaani keventyi,
olin onnekas olin siitä selvinny, ilman mitään vielä isompoia virheitä, sain opetuksen ja siitä mä kiitän,
Kiitos Jumala et sain synnit anteeksi, voin kattoo etteen, eikä enää taakse.
Rakastan elämää, mut välillä elämä potkii sua päähän ja välillä et tiedä mitä olet tekemässä, pitää muistaa kaikki tekee virheitä.Rakastan elämää, mut välillä elämä potkii sua päähän ja välillä et tiedä mitä olet tekemässä, pitää muistaa kaikki tekee virheitä.