nousen junasta uudessa maailmassa, äitin ostamissa lenkkareissa, kannan taakkani
aukiolla kuin jeesus aavikolla, ensimmäinen päivä en ehdi edes ajatella.
mun riivaajaani vittuilee mulle mun kamppeista,
istuttaa mun päähän ajatuksia miten mun pitäs olla,
hetkessä mun maailma on hajalla,
hukkaan itseni nelkyt yötä radalla,
harhaudun trendikuppiloihin,
vaurauden varjoihin,
ihastun luonnottomiin vartaloihin,
saavuttamattomiin arvoihin.
tarkoin tarkoituksesta otettuihin tarpeisiin,
pukeudun niin epämukavasti,
niin epäkäytännöllisesti
mutta ne katsoo niin hyväksyvästi.
marilyn ja elvis toikkaroivat edessäni,
porkkanoina menestyneinä, itsarin tehneinä.
normeista poikkeaminen erilaisuutta,
erilaisuus heikkoutta. psykopaatti ei anteeks pyytäny,
entiset ymmärtää muttei hyväksy,
riivaaja, riivaaja, vitun riivaaja, mitä vittua sä naurat!