Eilisillalla tuli lentävä lähtö Titterteniin (viel pienempi kylä tos parin kilsan pääs) ja siel sit tuli palloiltuu Zoen kämpil tähän asti. Ohjelmaan kuulu muun muassa passionhedelmä-kahvia ja ruotsalainen leffa saksalaisilla teksteillä. Se vasta olikin mieltäylentävä elämys. Ja kyllä saatiin taas todeta, että on mulla työstämistä noissa kolmessa jäljellä olevassa ruotsin kurssissa, että aika tiiviisti sai screenin alalaitaa tuijottaa. Pitänee lähteä länsinaapuriin vaihtariks kuhan täältä pääsee, et pääsee läpikään ens vuonna.
Mitä talveen tulee, niin Jura-vuoristossa kun ollaan (itehän asun siis sellasessa puolen kilometrin korkeudessa), niin huomaa kyllä että kyllä rinnettä noustessa lunta löytää, tollanen kilsanen huippu tossa hollilla kavereineen. Ja pohjoisrinteillä on kanssa sellasta lumi-kuura-juttua huttua, jota aurinko ei oo vielä ehtiny möllöttää olemattomiin.
Tänään ei kai mitään kummallista ohjelmaakaan ole, kunhan möllöttelen itseni tainnoksiin huomista odotellessa.