Niin. Kuten kuvasta näkyy, niin bändin virallisen rytmikitaran ura jäi lyhyeks, kun puheltiin et ne haluu ihmisen joka voi olla kuvioissa yli vuoden. Ja mä kun en voi. Ne oli saanu yhelt Chrisilt pyynnön jos se pääsis testaan ja olihan se pirun hyvä soittamaan.
Meitsi siis pysyy kuvioissa "epävirallisena kitaristina, virallisena roudarina, hengarina ja Suomi-asiantuntijana" Sovittiinki jo, et keikoil oon mukana sekä kulissien takana, että lavallaki jonku verran: ne puhu suomi-pop ohjelmanumerosta ja sit kelattii et kyl mä (ainaki) yhen oikeen biisin pääsisin soittamaan. Eli jatkan treenaamista ja käytän varamiehen paikkaa julkeasti hyväkseni. Ja jos ne totee et Chris on mulkku niin sitte saan taas olla (viikon, pari) varsinaisena jäsenenä.
Ei se homma ihan niin menny ku oisin toivonu, mut jos ajattelee niitten kannalt (mikä on ehkä täs tilantees ihan solidaarinen ratkasu), niin ottaaks ne mieluummin keskitason kitaristin max vuodeks vai tilusankarin määrittelemättömäks ajanjaksoks. Jaa-a, kumpikohan ois kivempi.
Niin, siitä tulikin mieleeni, että äänestys, joka meiän pitää voittaa, tuntuu kiristyvän taas. Tai siis, meillä on joku 4% enemmän ku seuraaval, mut äänist yhteensä joku 23,5. Ja ne pienemmätki bändit yrittää kovasti nousta uhkaamaan. Tilanteen voi helposti tarkastaa (ja vaikka avustaa äänestämällä) osotteessa
www.metalfest.eu/index.php?page=voting&lang=en&show=7&band=Arcturon
Ton musiikkillisen puolen lisäks.
Koulu alkaa ylihuomen, kielikursi loppu eilen. Vähä kyl kietämät stressaa ton kielen kans, mut ei kai siin muuta ku eteenpäin sano mummo lumessa ja hengiltä paleltu.
Syksy tuli, totes et Sveitsi on p**ka maa ja anto asian olla viel hetken aikaa. Kesä palas siis lyhyen taon jälkeen mieliämme ylentämään. Viime viikol oli parin aamun (kasin aikoihi) 4 astetta ja kevyt kuura, mut tänäänki taas rento 10 ja päiväl 25 astetta. Että taas kelpaa.
Pitäs varmaan kohta sopii sen Fritzin kans niist Suomen tunneits. Ja ehkä käydä tsekkaamas paikallinen partioliike (ja sitte ehkä joku ei-partio-mutta-vastaava-järjestö), jatkaa lenkkeilyä, jatkaa kitaran treenaamista, hommata kavereita, viettää laatuaikaa, oppii kielen, valokuvata, kirjottaa blogia kahteen paikkaan, käydä bändin treeneissä, lähettää kirjeitä YFU:lle ja Suomeen, jännätä ehtiiks heinäkuus Tuskaan, osallistua YFU-tapahtumiin, juosta puolmaraton, pysyä ajan hermolla (tai ehkä nyt alkuun päästä sinne) ja ottaa rennosti. Noin alkuun. Ja sit ois kiva jos ois aikaa omille ajatuksille. Mut ainahan sitä voi vähentää syömistä, positiivisen Suomi-imagon ylläpitoa, hygieniaa, koulunkäyntiä ja nukkumista.
Tai sit vaan todeta, et piru, meen täst kattoo telkkaa. Ei vais, lähen iha just lenkille.
-Juuso-