Eihän mul asiaakaan ollu, mut jos joku näitä oikeesti lukee niin ehk mä sit taas tänäänki kirjotan.
Kaks asiaa tääl mul nyt on tullu mieleen.
1) Koulu
Tosiaan alkaa 17.9. kuhan saksan kurssi päättyy. Mul on 32 oppituntia (45min) viikossa, jaettuna kuudelle päivälle. Kyllä, myös lauantaisin koulua on kello 7:40 eteenpäin. Mutta kuulemma se ei hidasta perjantaisia bileitä :P Mene ja tiedä. Niistä 32:sta 6 on matikkaa ja 4 fysiikkaa, koska mä oon jonkun sortin matemaattisella luokalla. Vaihtoehdot (joista mä siis en saanut valita) on matikan lisäks taiteet, kielet ja kai joku reaali-painotus tms. Tääl ei oo kellään psykaa, uskontoo tai tälläsii. Lukkari on sama ekan puol vuotta ja sit oppitunnit vaihtaa keskenään paikkaa ja sitte mukamas on "uus" lukkari. Näillä ihan oikeesti ois opittavaa Martsarissa.
2) Suomenkielinen musiikki
Nykyään ku ei kuule Suomee mistään (en oo viel kertaakaan soittanu Suomeen) niin toi suomenkielinen musiikki, mitä tuli mukaan läppärillä, on noussu arvoon arvaamattomaan. Sitä yhtäkkii kuunteleeki lyriikoit neljä kertaa niin paljon ku normaalisti. Kaikki Stam1na, Zen Cafe, Juica Leskinen, Mokoma, Turmion Kätilöt, Klamydia, Leevi & The Leavings, Kotiteollisuus, YUP ja muut on ihan toisenlaisen kulutuksen kohteena. Saksankielist musiikkii mul ei tääl ookkaa ku ehk kaks levyllist Rammsteinii, mut enköhän mäki koht opi kuunteleen Der Artz:ia ja muita näitten punk-rock-huumori bändejä.
Nää ihmiset muuten kuuntelee eri musiikkityylejä aika paljon suuremmal antaumuksel. Suurin osa mun lähipiirist kuluttaa kaikkee extreme-metallista R `n` B:hen. Tai siis juonen et kehuu mulle viime vuoden Tuska-festraeita samalla ku soittaa purkkapoppia. No, eihän se oo paha juttu, ku välil tuntuu et liianki monet suomalaiset on n.k. genrerajojen orja. (<- ensimmäinen HV-Suomi kommentti, kuinkakohan paljon näitä seuraa :P)
Pitäkää huolta toisistanne,
Juuso