Oltii eilen YFU:laisten kanssa epävirallisessa tapaamisessa Baselissa. (Jos et tiennyt, YFU eli Youth For Understanding on mun vaihto-oppilas organisaatio.)
Eli hengattiin, pelattiin biljardia, jubailtiin kummia. Näin ekaa kertaa toisen Suomen YFU:laisen, Petterin, ja puhuttiin Suomea ja tultiin siihen lopputulokseen, että eihän se kivaa ole ku aksentti on aivan järkyttävä ja sanastokin hukassa. Oon jo nyt ihan hukassa, niin mitä tää on ku oon täällä vielä kuus kertaa niin paljon ku oon ollu, ja sillon ihan oikeesti puhun saksaa.
Muita immeisiä oli Paul Ecuadorista, Patricia Romaniasta, Liza ja joku toinen Georgiasta ja Elisa Virosta. Et ihan hyvä seittemän henkeä kasassa.
Puol taloa lähti tänä aamuna Mallorcalle, Meret ja Numa asustaa yksinään kotosalla, ku mäkin lähen YFU:n leirille.
Pitäs pakata, mut ei oo motivaatiota, kun eilis-illan Rock The Forest meni vähän myöhäseks ja unet jäi vähän vajaiks. Eipä oo taas vähään aikaan tätä ennen oltua tolleen myöhään ulkona. No mutta.
Kämmäsin muuten ton YFU-miitin aikataulut ihan totaalisesti. Eka kirjotin yhteen mailiin kaikille puolet englanniks ja sit sama saksaks, mut tapaamisen kellonaika oli molemmis eri. Sen jälkeen aattelin, et meen ajois Liestaliin et mul on aikaa ihmetellä junalippu maanantaille, et 20 minuuttii aikaa riittää, hyvä. Meen Liestaliin, ostan lipun ja toteen et mul on viel puol tuntia aikaa. Hmm... Tmämn jälkeen otan aikasemman junan Baseliin, katon et okei, nyt mul on puol tuntia aikaa odottaa. Odotan puol tuntia rautatieaseman aulassa, eikä ketään kuulu, kunnes tarkistan kellosta et oon tunnin liian ajoissa. PERKELE. Täytin sudokun ja ostin cokiksen.